Tämä on ensimmäinen kirjovirkkaukseni ja ensimmäinen sommittelemani malli. Täytyy myöntää, että sen kyllä huomaa. Sain tehtyä kohtuullisen helposti ruutupiirroksen kuvankäsittelyn ja Excelin avulla. Langat kävin hakemassa Soukan Menitasta ja ystävällisen myyjä avustuksella päädyin Menitan Lauri lankaan (mustaa, luonnonvalkoista ja harmaata).
Liian innokkaana en tehnyt mallitilkkua, vaan lähdin virkkaamaan kiinteillä silmukoilla tavanomaisesti edestakaisin. Netin mukaan tämä on yksi oikeista tavoista, mutta se ei sovi tähän. Kuvassa on paljon pystysuoria viivoja, joita tällä tekniikalla ei saa suoriksi, vaan ne ovat lievästi siksakkia, koska silmukat eivät ole tasan päällekkäin, vaan hieman lomittain. Ei muuta kuin purkuun.
Seuraavaksi kokeilin tavallisia kiinteitä silmukoita, mutta vain toisesta suunnasta neulottuna. En kuljettanut lankaa mukana, vaan tein edelleen intarsiaa. Tulos oli vähän parempi, mutta tällä tekniikalla silmukat siirtyvät oikealle ja virkattu kappale ei ole suorakulmainen, vaan lievästi suorakaide. Ja taas oli purettavaa. Tässä vaiheessa myös totesin, että langan ja myyjän suosittelema 3,5 koukku tekee tyynystä liian ison.
Vaihdoin kolmosen koukkuun ja kiinteisiin silmukoihin yhdestä reunasta neulottuna. Nyt kuljetin lankaa mukana ja pistin uuden silmukan edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Nyt tuli sellaista jälkeä kuin halusin. Tekniikka ilmeisesti oli vieläkin hakusessa, koska tiheys oli 23 silmukkaa ja 18 kerrosta kymmenellä sentillä. Tämän seurauksena tyynystä tuli suorakaide eli se on korkeampi kuin mitä on leveä. Huomattuani ongelman muokkasin kuvaa niin, että poistin kerroksia, mutta enempää en voinut poistaa kuvan kärsimättä. Toinen vaihtoehto olisi ollut purkaa vielä kerran ja virkata kuva sivuttain, mutta siihen en enää lähtenyt.
Vauhtiin päästyäni olohuoneen sohva oli tämän näköinen:
Kun kuva oli valmis, virkkasin sivureunoihin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita mustalla. Se vähän levensi kuvaa ja siisti langanpäät. Takaosan virkkasin tavallisilla kiinteillä silmukoilla edestakaisin. Minun käsialalla ne olivat leveämpiä kuin etupuolen silmukat, jota tein vain seitsemänkymmentä silmukkaa per rivi. Jatkoin takaosan suoraan etupuolen yläosasta ja virkkasin kiinni sivuihin samantien. Helpompi tapa olisi varmaan ollut virkata takaosa erikseen ja ommella ne valmiina yhteen.
Musta väri loppui kesken, joten jatkoin harmaalla. Lopputulos on mielestäni ihan näppärä silti. Värinvaihdon olisi tietysti voinut tehdä reunassa eikä keskellä. Tyyny on aika painava, sillä lankaa meni noin 350 grammaa. Mustaa meni 200 grammaa, harmaata 100 g ja valkoista loput. Sisälle laitoin vanhan kulahtaneen, mutta pestyn nukkumatyynyn.
Vaikeuksista huolimatta en menettänyt uskoani tämän tapaiseen kirjovirkkaukseen. Voin tehdä jatkossakin käsitöitä tällä tekniikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti