Sukkafinlandia 2017

Blogissa on ollut jonkunmoinen tauko. Käsitöissä ei ole ollut, mutta ne vain eivät ole päätyneet tänne. Kuvat olen julkaissut omassa Talvitaivas instagramissani.

Osallistuin vuosi sitten ensimmäiseen SukkaFinlandiaan. Kyseessä on sukkien neulomiskilpailu, jonka osallistumismaksu menee hyväntekeväisyyteen. En ole nopea neuloja, joten oma osallistumiseni painottuu sloganiin "tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa". Tein vuosi sitten melkein kaikki sukat. En käyttänyt sponsorien lankoja, pääosin laiskuuttani eli en lähtenyt sponsorikauppoihin, vaan hain langat joko Soukan Menitasta tai läheisistä marketeista.

Oma suosikkini oli lämmittelysukka Keväällä kerran, joka on Lumi Karmitsan suunnittelema.

Ohje oli vain kokoon 36 ja 38.Omiin 41 numeron jalkoihin tein ohjetta paksummasta Novitan Nalle langoista ja puoli numeroa isommilla puikoilla, minkä tuloksena ne sopivat mainiosti.

Ensimmäinen etappi oli Tiina Kuun In memoriam. Tähän valitsin ohjeen paksuisen langan (Novitan Venla), mutta sukka näytti niin tyhmältä mielestäni, että en ottanut siitä kuvaa enkä tehnyt toista sukkaa ollenkaan. En myöskään purkanut sukkaa, joten se on edelleen WIP kokoelmassani. Pari viikkoa sitten sovittelin sukkaa ja totesin, että jalassa se näyttää oikeastaan ihan kivalta. Ehkä vielä teen toisenkin sukan ja kerron valmistumisesta tässä blogissa.

Toinen etappi oli Veera Välimäen Kuvastin.

Kun olin jättänyt edellisen etapin kesken, käytin punaisen Venlan näihin sukkiin.

Kolmas etappi oli Anna Mäkilän Andante festivo

Tässä lankana oli Sandnes Sisu. Sukan yläreunaan olisi kuulunut lisätä helmiä, mutta se oli minulle vähän liian bling bling. Pieni fiba on se, että yläreunan kuvion pitäisi kulkea eri jaloissa eri suuntiin, mutta huomasin virheen liian myöhään, enkä lähtenyt purkamaan työtä.
'
Neljäs etappi oli Unelmien Silmukoiden Pirjo Iivosen Hellunen.

Langaksi valikoitu taas Novitan tuttu Nalle. Olin ostanut valmiiksi Alizen superwash lankaa, mutta langan menekki olikin isossa koossa suurempi kuin oli alunperin kerrottu ja minun oli pakko mennä omalle lankalaatikolle. Täytyy myöntää, että väriyhdistelmä on aika raju, kuva ei tee ihan oikeutta kontrastille.

Viimeinen etappi oli puikkomaisterin Trapetsi. Se oli sen verran eksoottinen malli, etten enää jaksanut neuloa niitä.

Palautteena kilpailusta annoin järjestäjille, että huomioisivat isojalkaiset. One size fits all ei nimittäin sovi kaikille. Tietysti sukat niin kuin muutkin vaatteet ovat kauneimmillaan pienellä naisella. Toinen palautteeni oli, että mukana olisi myös miesten malleja. Tätä palautetta oli kai tullut muiltakin, koska tämänvuotisessa SukkaFinlandiassa on miesten malli mukana.
.
Tämän vuoden kilpailusta tulee tarkempi jatkokertomus seuraavissa postauksissa.

Siniset hihattimet

Hihattimet ovat näppärä lisälämmike hihattomiin mekkoihin. Päätin kokeilla tehdä yhdet hihattimet. Käsityölehdissä on ohjeita, jotka koostuvat yhdestä putkilosta. Keskikohdalla kappale on auki, jolloin se kiertää hartioiden ympäri. Tällä tavalla hihattimet pysyvät varmasti ylhäällä. Halusin kuitenkin kaksi erillistä hihaa.

Langaksi valikoitui Novitan Cotton Mercerized. Se sattui olemaan Prismassa tarjouksessa. Puuvilla on riittävän napakkaa lankaa. Villa ei tullut kyseeseen, koska se kutittaisi käsivarsia. Pitsikuvio löytyi Kotiliesi Käsityö lehdestä 8/2015. Lehdessä oli Puikkomaisterin pitkät polvisukat, joissa oli ihastuttava kuvio. Julia sukkien ohje on myös Puikkomaisterin sukkakirjassa. Koska puuvillalanka oli ohuempaa kuin mallissa ollut villalanka, niin pienemmillä puikoilla ohjeen silmukka- ja kerrosmäärät olivat aivan sopivat hihattimeen.

Aloitin neulomisen ranteesta kahden ja puolen puikoilla. Resori on riittävän leveä ja tiukka, jolloin se estää hihattimen valumisen alaspäin. Suunnilleen kyynärpään kohdalla vaihdoin puoli numeroa isommat puikot (Puikkomaisterin ohjeen mukaisesti), jolloin mitään lisäyksiä ei neuleeseen tarvinnut tehdä. Harkitsin yläresorin neulomista ohuemmilla puikoilla, mutta jatkoin samoilla loppuun asti. Olin valmis purkamaan ja neulomaan resorin uudelleen, mutta näin se näytti hyvältä. Ohuemmilla puikoilla resorista olisi luultavasti tullut liian kirea.

Yläosan kanssa kävi niin kuin pelkäsin. Resori ei ole riittävä pitämään hihatinta ylhäällä. Aikani asiaa mietittyäni päätin kokeilla ompelukumilankaa. Pujotin resoriin neljä kumilankaa sopivalla kireydellä. Hihatin pysyy nyt ylhäällä.

Lähikuva pitsikuviosta, joka on todella kaunis.

Vähän kuin eripariset villasukat

Blogissa on ollut pientä hiljaiseloa, vaikka käsitöitä onkin syntynyt. Viime kesänä tuli tilanne, että piti saada nopeasti joku yksinkertainen käsityö matkalle mukaan. Villasukat ovat aina tarpeelliset, joten lankalaatikosta kerä Novitan Seiskaveikkaa ja nelosen puikot esiin. Mietin, millaiset sukat tekisin ja päädyin kierteiseen pitsikuvioon.

Varren suussa on muutama kerros kaksi oikein kaksi nurin joustinta. Tein ensimmäiseen sukkaan oikealle kiertyvän kuvion, joka on näissä kuvissa oikean jalan sukassa. Kuvio on yksinkertainen: kaksi oikein yhteen, langankierto, oikea ja nurja. Seuraavalla kerroksella oikeat oikein ja nurjat nurin. Kolmannella kerroksella kavennus yhtä silmää aikaisemmin ja niin kierre on valmis. Toisessa sukassa on ensin langankierto ja sitten ylivetokavennus, jolloin kierto on vasemmalle. Sukkia voi pitää ihan kummassa jalassa tahansa.

Nilkan kohdalle tein uudelleen kaksi nurin kaksi oikein joustimen, koska muuten sukka tuntui tulevan liian väljäksi. Halusin, ettei sukka tursota nilkassa. Kantapää on ihan perinteinen suora, mutta ilman vahvistuksia. Seiskaveikka on niin paksua lankaa, että lisävahvistusta ei mielestäni tarvita.

Jalkapohja on kokonaan sileää neuletta. Se on käytännöllisempää ja tekee samalla sukan pohjan vähän vahvemmaksi. Samaten kärkiosa on kokonaan sileää neuletta. Kuvion kanssa kaventaminen olisi ollut hankalaa. Sileä neulos  tekee myös kärjen ohuemmaksi.

Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen malliin. Valmiita sukkia katsellessa tuli mieleen parannusehdotuksia. Malli olisi ehkä parempi ohuemmasta langasta tehtynä. Sukka tulisi tiukemmaksi myös tekemällä kavennukset ja langankierrot vähän pidemmin välein.

Siksak pusero

Pientä hiljaiseloa blogissa kesän aikana. Käsitöitä on syntynyt, mutta ne eivät ole päätyneet tänne asti. Ensimmäisenä esittelyssä itse ideoitu siksak kesäpusero tai toppi.

Soukan Menitan alennuskorista löytyi keväällä Dropsin Love you lankaa. Mukana ollut tytär valitsi sopivan turkoosin värin ja otimme matkaan "riittävän määrän" lankaa, jotta siitä saa neulottua aikuisen naisen liivin tai puseron. Hankkimamme väri oli hieman vaikea, joten siitä oli tultava yksivärinen.


Ensin hieman katselimme valmiita malleja, mutta sitten aloimme ideoida. Päädyimme neuleeseen, jota voi käyttää sekä liivinä että lyhythihaisena tai hihattomana puserona. Tyttären toiveena oli vinot raidat, jotka kohtaavat keskellä etu- ja takakappaletta. Koko pusero oli tarkoitus neuloa pyöröneuleena. Yläosa piti olla erilainen ja lisäksi niin, että puseroa voi pitää myös avoimena, pudottaa olkapäille. Yläosan malliksi valikoitui nopeasti pyöröneuleena tehtävä joustinneuleinen kaarroke.

Neuleen tuli olla tiivis, reikäinen pitsiraidoitus ei tullut kysymykseen. Nurjilla ja oikeilla silmukoilla saa helposti "raidallista" aikaiseksi. Molla Millsin virkkausmallikirja sopii myös neuleiden suunnitteluun.

Suunnittelutilanteessa minulla ei ollut sopivia puikkoja kohdelankaan, joten tein mallitilkun vähän paksummasta langasta isommilla puikoilla. Kokeilimme erilaisia nurjien ja oikeiden silmukoiden määriä. Ensimmäinen ajatus oli, että keskellä kulkisi myös raita, mutta hylkäsimme tämän ajatuksen. Päädyimme lopuksi 3 nurjaa + 5 oikeaa yhdistelmään. Vinoraidoitus syntyy siirtämällä vaihtoa yhdellä silmukalla kerroksella eteen tai taaksepäin.

Kaarroke on kaksi oikein ja kaksi nurin joustinneuletta. Sama joustinneule muodostaa kapean reunuksen puseron helmaan, jotta alareuna ei lähde rullaamaan. Miehustan yksinkertainen kuvio on helppo neuloa vaikka jääkiekkoa katsellessa.

Pusero on naisten L koko. Sopivan silmukkalukuarvion otimme langan tiheydestä. Hieman lukua muuttaen saimme silmukkaluvun kahdeksalla jaolliseksi. Tällöin sisak kuvio kulkee sivusaumassakin kauniisti. Toisella silmukkamäärällä reunaan olisi tullut vajaa kuvio.

Pusero sopii hyvin kesäiseksi topiksi. Syksyllä sen alle voi laittaa paitapuseron, jolloin se toimii kuten liivi. Päänaukko on riittävän iso, jotta se ei kiristä paidan kaulusta. Puserossa ei ole erikseen etu- ja takapuolta, vaan sen voi pukea päälle kummin päin tahansa.

Virkattu Corto Maltese Tango tyyny

Virkkasin taannoin Corto Maltese potretin tyynyyn. Se innosti uudelleen lueskelemaan sarjakuvakirjoja. Minulla lienee kaikki suomeksi julkaistut Prattin Cortot + pari italiankielistä, kiitos Jalavan, joka on tehnyt uusintapainoksia kirjoista. Useana vuonna kävin kysäisemässä kirjamessuilla, josko Suolaisen meren balladista saisi uuden painoksen, kun divarien hinnat ovat aivan poskettomia.

Pitkän johdannon jälkeen: Argentiinalaisessa tangossa on kaunis naisen kasvokuva, jonka arvelin olevan sopivan myös tyynyksi. Tein siitä ruutupiirroksen kohtuullisen pian Corto tyynyn valmistumisen jälkeen. Aikaa kului, kunnes Soukan Menitassa käydessäni osui silmiin tarjous Dropsin Light Cottonista. Ostin hetimiten sopivan setin ja aloitin tyynyn virkkauksen.

Virkkaus kesti lopulta aika kauan. Kyllästyin välillä ja tein kaikkea muuta, kuten edellisistä postauksista huomaa. Kuviovirkkaus ei sovi television katselutyöksi. Lopulta sain kuvan valmiiksi. Suunnittelin ensin, josko tekisin toiselle puolelle Corton kuvan, koska en ollut oikein tyytyväinen ensimmäiseen tyynyyni. Päätin kuitenkin virkata yksinkertaisen taustapuolen loppulangoilla. Lankojen suhteellisten määrien mukaan jaoin taustan viiteen yhtä leveään sarakkeeseen.

Ajatus tasakokoisista sarakkeista oli muuten ihan hyvä, mutta valkoinen lanka loppui kesken ja piti hakea yksi kerä kaupasta lisää. Onneksi luonnonvalkoinen on aina luonnonvalkoinen värjäyserästä riippumatta ja jatkokohtaa ei huomaa ollenkaan.

Drops Light Cotton on miellyttävän pehmeä ja kevyt lanka, 50% puuvillaa ja 50% polyesteri mikroa. Se sopii paremmin neulomiseen kuin virkkaamiseen. Virkatessa sen kierteet avautuvat ja virkkauksesta tulee paikka paikoin epätasaista tai jää yksittäisen kierteen lenkkejä.

Lankaostoksilla Japanissa

Kävin elämäni ensimmäisellä turistimatkalla Japanissa maaliskuun alussa. Vielä ei ollut kirsikankukkien aika, mutta luumupuut olivat kukassa jo useassa paikassa. Ennen matkaa olin suunnitellut käyväni lankaostoksilla. Muutama lankakerä olisi mukava matkamuisto.

Tokiosta en löytänyt yhtään varsinaista lankakauppaa. Yritin hotellissa googlata englannin kielisiä sivuja, mutta mitään ei löytynyt. Menimme kuitenkin toiveikkaina Mitsukoshin tavarataloon. Se vaikutti paikalliselta Stockmannilta tai Harrodsilta. Seitsemännestä kerroksesta löytyi pieni lankaosasto, aivan kuten kotona Stockalla. Langat olivat pääasiassa japanilaisia ja käteen tarttui kaksi kerää villalankaa, joista arvelin voivani tehdä sormikkaat tai lapaset.
Tavartalon kaunein osasto oli pari kerrosta alempana: toinen toistaan kauniimpia kimonoja. Vilkaisimme muutamia hintoja, ne olivat kymmenestä tuhannesta eurosta ylöspäin.

Jatkoimme matkaa Kiotoon. Kioto on myös suurkaupunki, mutta sen keskustassa on laajalti vanhoja rakennuksia. Kimonopukuiset naiset ja miehet ovat aivan tavallinen näky kaupungilla.

Ennen Kioton lankakauppojen saalistusta menimme Naraan, joka on kaupunki Kiotosta etelään. Siellä on Kasuga Taishan shintolainen temppeli. Erään temppelin jumalan sanansaattajia ovat peurat, joita puistossa kävelee puolikesyinä valtoimenaan. Niitä saa syöttää alueella myytävillä kekseillä.

Rautatieaseman ja Temppelialueen väliltä olimme jo tullessa havainneet käsityökaupan. Palatessamme poikkesimme kauppaan. Alakerrassa oli kankaita ja yläkerrassa lankoja.

Lankahyllyjen määrä ei ollut päätähuimaava, mutta langat olivat täälläkin pääasiassa japanilaisia: villaa, puuvillaa ja keinokuituja. Katossa roikkuvissa malleissa on kerrottu lanka, koko ja paljonko lankaa kuluu. Kaupan myyjä oli ystävällinen herrasmies, jonka heikon englannin ja tyttäreni heikon japanin avulla pääsimme yhteisymmärrykseen ostettavista langoista. Valitsin paksuhkoa violettia villalankaa, josta pitäisi riittää hihaton liivi.

Kaupan toisessa päässä oli useita vanhempia rouvasihmisiä pitämässä käsityökerhoa. Muut matkaseuralaiseni päättelivät (ilman japanin taitoa), että rouvat ostivat langat liikkeestä ja kutoivat tuotteensa myyntiin. Siellä päässä kauppaa katossa roikkuvissa villapaidoissa oli esillä myös hinnat.

Kiotossa menimme paikalliselle katetulle ostoskadulle. Katu muistutti osin kauppahallia, siellä myytiin kaikkea mahdollista elävistä kaloista tietokonepeleihin. Yllättäen näimme taas käsityökaupan.

Kaupassa oli paljon kankaita, muun muassa muumikankaita. Sen lisäksi oli myös lankoja. Ne olivat pääasiassa italialaisia, mutta onneksi joukossa oli myös paikallisia. Täältä ostoskassiin sujahti paksua valkoista ja vaaleanpunaista villalankaa, joista arvelin voivani neuloa kaulahuivin.

Tässäkin kaupassa oli ikkunan vieressä pöytä, jonka ääressä muutama nainen oli askartelemassa ilmeisesti ohjaajan opastuksella.

Paikallisissa sadan jenin eli yhden euron kaupoissa oli myös aina muutama lankakerä. Ne olivat osin paikallisia, mutta pääosin kiinalaisia. Niiden laatu ei vaikuttanut kovin hyvältä, joten en ostanut niitä. Kaupasta ostin kuitenkin huvin vuoksi neuloja neuleiden ompelua varten ja vaaleanpunaiset numero 10 puikot.

Neulat vaikuttavat aika heppoisilta, puikkoja en ole vielä kokeillut.

Kirsikankukkien odotteluaikana Japanissa on paljon vaaleanpunaista, sesongin oluttölkkejä myöten. Jopa katujen rakennustyömailla on vaaleanpunaiset tai -siniset söpöt aitaputkien pidikkeet.

Ostetuista langoista syntyvät asusteet esittelen blogissa sitä mukaa kuin ne valmistuvat.

Haarukkapitsiä huiviin ja pipoon

Innostuin taas haarukkapitsistä. Aiemmin tekemäni poncho oli jäänyt vaivaamaan ja arvelin, että voisin vähän samaan tapaan tehdä ympyrämallisen kaulahuivin. Tällä kertaa en ottanut mohairlankaa, vaan kaivoin esiin ison kerän hyvin kauan sitten ostettua akryylilankaa. Pyörittelin haarukkapitsistä ympyröitä ja sommittelin kuvioita.
Katselin netistä haarukkapitsikuvioita, mutta lopulta päätin käyttää samaa kauniisti kaareutuvaa mallia kuin ponchon kaitaleissa.

Kahden aaltoilevan nauhan sisälle sopi hyvin pitsiympyrästä tehdyt kukkaset. Kukkasia on yhdeksän ja huivin voi juuri sopivasti kiepauttaa kahdesti kaulan ympäri.

Huiville piti tietenkin saada pariksi pipo. Pipon päällikerros on samaa aaltoilevaa haarukkapitsiä kuin kaulahuivissa. Sen alle virkkasin kiinteillä silmukoilla perusmallisen pipon. Kokeilin ensin neulottua pipoa, mutta virkattu sopi paremmin. Pipoon saattaisi hyvin sopia tupsu, mutta harkitsen sitä vielä.

Ennen pipon virkkausta kokeilin myös käsineiden koristamista haarukkapitsikukkasella. Tähän tulokseen en ole oikein tyytyväinen, enkä usko, että sormikkaat tulevat mitenkään yleisesti käyttööni. Kuvio kämmenselässä tekee sormikkaista turhan paksut.

Haarukkapitsiä harjoittelin tekemällä virkattuun pipoon koristeeksi haarukkapitsikukkia. Kukka on virkattu koko pituudelta kiinteiden silmukoiden kohdalta kiinni pipoon. Pipo pääsi joulun kunniaksi joulukuuseen poseeraamaan.