Ravelryn KYH ryhmän Kesäyön hullutushaaste päättyi heinäkuun lopussa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun haasteeseen osallistuin ja niinpä siinä sitten kävi, että epäonnistuin. Valitsin juhannukseen mennessä 24 projektia kuten tempaukseen kuuluu, osa oli uusia ja osa keskeneräisiä. Valitsin tarpeellisia töitä, joista osa oli siten liian isoja tehtäväksi kaikki kahdessa kuukaudessa. Muutama tiskirätti olisi kannattanut tehdä enemmän puseron sijasta.
Sain valmiiksi viisitoista kahdestakymmenestäneljästä. Yllä olevassa kuvassa on pääosa valmistuneista. Puuttuvat ovat jo lähteneet uudelle omistajalle käyttöön. Tätä pientä kahvikuppikissaa lukuunottamatta lähetetyt olen esitellyt tässä blogissa jo aiemmin.
Kesken jäi siis yhdeksän. Paremmalla priorisoinnilla olisin saanut enemmän valmista. Minulla oli kaksikin keskeneräistä virkattua jakkua (kuvassa oikealla), mutta jotenkin niiden virkkaaminen ei oikein ottanut tuulta. Toinen eli tuo valkoinen oli jäänyt kesken vuosia sitten, kun Novita lopetti Butterflyn valmistamisen, enkä mistään löytänyt lankaa lisää. Tänä keväänä sitä oli myynnissä Ravelryssa ja ostin kaikki pois. Jakusta oli valmiina takakappale ja puolitoista etukappaletta. Jatkoin etukappaletta ilman ohjetta katsoen mallia valmiista osasta. Tiedän, että minulla on ohje tallella, se on joku vanha Novita-lehti. Minulla on lehtiä (Novita => Moda => Modalehti=> Kotiliesi käsityöt) vuodelta 2001 työhuoneen kirjahyllyssä. Kaivan ohjeen esiin ja kerron sitten virkkauksen jälkeen, millaisen jakun sain ensi kesäksi.
Siitä olen ylpeä, että sain tänä aikana kaksi neulottua kesäpuseroa aikaiseksi. Soukan Menitassa oli violettia Butterflyta viime talvena (vai oliko syksynä) kilon paketeissa myynnissä. Väri oli aivan sisareni lempiväri, joten ostin yhden pussillisen. Kilosta tulee kaksi puseroa, joten tein ensin tyttärelle pitsisen Kotiliesi käsityöt 4/2016 mallin 23 ohjeen mukaan. Ohje on vihreää Online Linie Sandy puuvillalankaa varten, mutta Butterflyn mitat olivat samat.
Puseron pitsimalli on yksinkertainen ja helppo neulottava. Saatoin katsoa vähemmän tärkeitä jalkapallon EM otteluita neuloessani. Mallin juju on hihat, jotka neulotaan osittain yhteen etu- ja takakappaleitten kanssa ja jotka muodostavat puseron hartiaosuuden. Avonainen kaula-aukko sallii sen, että syksymmällä alle voi laittaa paitapuseron. Pusero oli viimeinen, jonka sain KYHiin valmiiksi: sunnuntaina 31.7. kello 23.40 päättelin viimeisen langan.
Toisen puseron neulominen sopi vielä paremmin television katseluun. Olen ostanut Prisman alennuskorista Puro Batikia ja se sopi Suuri käsityö 5-6/2016 lehden malliin 41, vaikka ohje on Schachenmayer Arizona puuvillalangalle. Pusero on pääosin sileää neuletta, hihoissa ja kaarrokkeessa on joustinta. Tässäkin oli hauska juju, sillä etu- ja takakappale sekä yhteinen kaarroke neulotaan suljettuna neuleena. Vähemmän ommeltavia saumoja. Tein ohjetta korkeamman yläosan, jolloin kaula-aukko on pienempi. Puro Batik lanka on tosi miellyttävän tuntuista, vaikka onkin 100 % akryylia. Lankaa jäi vielä, joten aion tehdä siitä unisukat itselleni. En pysty pitämään villasukkia unisukkina, sillä paljaalla iholla villa kutittaa ja ärsyttää liikaa. Samasta syystä minulla pitää aina olla paita- tai muu aluspusero villapuseron alla. Vain lapaset ja pipot sopivat ihoa vasten.
Tämän aasisnsillan kautta pääsenkin musta-valkoisiin lapasiin, jotka olivat myös KYH työ. Minulla on musta pitkä toppatakki ja mies väitti, että sen kanssa ei voi pitää värillisiä lapasia. Neuloin siten mustavalkoiset lapaset, jotka ovat riittävän asialliset kaupunkikäyttöön. Lankana on Novitan Nalle. Kuvan otin kännykällä kesämökin ulkopöydällä. Kuva on värillinen, mutta vuosien varrella harmaantunutta haapapuuta vasten mustavalkoiset lapaset saavat koko kuvan näyttämään mustavalkoiselta. Päättelin lapaset kymmenen aikaan illalla, jolloin lämpötila oli vielä 19 astetta. Mutta kyllä sieltä talvi ja kylmä vielä tulee.
