Äitini löysi muutama vuosi sitten oman äitinsä varastosta puisen käsityöesineen, jolla tehdään haarukkapitsiä. Emme kumpikaan muista nähneemme mummoni tekemissä käsitöissä valmista haarukkapitsiä, mutta kai hän on joskus sellaistakin tehnyt. Äiti ei halunnut aloittaa uutta harrastusta ja antoi kapineen minulle. Ensimmäisenä tein kokeilun vuoksi valkoisesta Novitan Nalle langasta kaulaliinan ihan perustekniikalla. Kaulaliinan annoin tyttärelle. Se on jo sen verran reissussa rähjääntynyt, ettei siitä voi enää ottaa kuvaa, kun ei aikoinaan uutena tullut otettua.
Innostuin uudelleen haarukkapitseistä viime keväänä. Aloitin tehdä ohuesta mohairlangasta keeppiä. Ideoin siihen isoja ja pieniä ympyröitä kahdella erivärisellä langalla.
Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta ympyröiden yhteen liittäminen ei onnistunut suoraan, vaan olisi vaatinut jonkinlaista välivirkkausta. Se meni vähän liian hankalaksi, joten purin isot ympyrät. Samalla luovuin kaksivärisyydestä ja jatkoin pelkästään valkoisella langalla. Pienillä ympyröillä keeppi ei enää onnistunut, vaan tuloksena oli poncho.
Ympyrärivien välissä on perushaarukkapitsistä tehty kaitale. Siinä vuorottelevat isot ja pienet lenkkiryhmät, minkä seurauksena kaitaleen reuna on aaltoileva. Ketjusilmukoilla oli helppo yhdistää ympyrät ja kaitaleet. Ylimmässä kaitaleessa yläreunassa on vähemmän pikkuryhmiä ja enemmän isoja, minkä ansiosta pääntie on kapeampi kuin muut kaitaleet. Pääntien tukemiseksi virkkasin vielä pari ylimääräistä ketjusilmukkakerrosta. Kun poncho oli virkattu ja koottu, alkoi lankojen päätteleminen. Kuten arvata saattaa, niin langanpäitä oli paljon. Jos toisen tekisin, niin päättelisin sitä mukaa kuin ympyröitä ja välikappaleita valmistuu.
Sattumoisin käsityölehdessä oli tänä kesänä haarukkapitsitekniikalla tehty kesätoppi. Pitihän sekin tietysti kokeilla. Minulla oli vielä sopivasti oikeaa lankaakin: Novitan Kartanoa. Tälle kesälle toppi ei ehtinyt käyttöön. Toppi vaatii alleen aluspuseron, koska se on hyvin läpinäkyvä. Kuvausta varten laitoin pitkähihaisen t-paidan. Tällaista yhdistelmää voisi käyttää kyllä syksymmällä. Vaate ei olisikaan toppi, vaan liivi.
Haarukkapitsiin sopii ohut villalanka. Villalanka on helpompaa "virkata", koska se joustaa puuvillaa paremmin. Mohairlangasta tehty haarukkapitsi on erityisen kaunis, koska molemmat ovat hyvin herkkiä. Mohairlanka on kuitenkin aivan mahdoton purettava. Tulin siihen tulokseen, että seuraavan harjoitus- ja ideointikappaleen teen ehdottomasti jollain muulla kuin mohairlangalla. Teen mieluummin toisen samanlaisen mohairilla, jos oma malli on hyvä.
Tein molemmat työt tällä mummon haarukalla. Nykyään on teollisesti valmistettuja haarukoita, joiden leveyttä voi säätää. Olen päättänyt ostaa seuraavia töitä varten uuden metallisen haarukan, jotta en riko tätä. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, kuinka vanha mummoni haarukka on. Jonkinlaista osviittaa saa siitä, että mummo kuoli lähes viisikymmentä vuotta sitten ja haarukasta näkee, että sitä on käytetty. Säästän tämän perintöesineen muistona mummostani jälkipolville.
