CAL eli virkataan kimpassa

Innostuinpa minäkin kokeilemaan CAL (Crochet along) harrastusta. Tämän vuoden aikana olen muutenkin virkannut enemmän kuin aiempina vuosina, jolloin keskityin neulomiseen. Seurasin keväällä Facebookin Vilkasta virkkausta ryhmässä, kuinka naiset osallistuivat Mandala madness CALiin. Minua ei houkuttanut liki kaksimetrinen ja lähes kolmekiloinen pyöreä villapeitto. Virkkaajien tuotokset olivat kyllä erittäin kauniita, mutta en keksinyt peitteelle käyttöä itselleni.

Syksyllä sattui silmiin Mexican mandala, joka on virkattu puuvillalangasta ja vajaan metrin halkaisijaltaan ja siten käyttökelpoinen pöytäliinaksi. Ohjeen suunnittelija on suomalaissyntyinen Jaana Svanholm, joka asuu Brasiliassa. Mandalan ohjeet ilmestyvät kerran viikossa hänen blogissaan ja Facebookin CAL Crochet along -ryhmässä.
Liityin Facebookissa sekä tähän ryhmään että suomalaisten Virkkaa mandalaa ja CAL projekteja -ryhmään. Nyt on riittävästi sometusta päivittäin.

Mexican mandalan ohje on Scheepjesin langoille, vaihtoehtoina ovat Catona ja Soft Fun. Virkkuukoukku on 3. Päätin, että teen ensimmäisen projektini ihan mallilangoilla. Googlaamalla selvisi, että Helsingissä lankoja myy lankakauppa Snurre Kampissa. En ollut koskaan aikaisemmin kyseisessä kaupassa käynytkään. Miellyttävä pieni kauppa, jossa oli paljon lankoja. Catona lankoja on 105 eri väriä, varmaankaan missään lankakaupassa ei löydy kaikkia värejä. Tytär ilmoitti ottavansa mandalan pöydälleen, joten otin hänet arvostelutuomariksi mukaan. Hän halusi heti vaihtaa mallin vaaleanpunaisen Tulipin voimakkaampaan väriin, joten valitsimme muihin lankoihin sopivan Poppy Rosen. Kaupassa ei ollut juuri oikeaa toista keltaista eikä yhtä sinisistä, mutta valitsimme mielestämme sopivat korvaavat sävyt.

Ensimmäisellä viikolla virkattiin keskiympyrä ja siniset sektorit. Toinenkin viikko eli pikkulehdykät meni ihan sujuvasti. Kahden viikon valmis tulos on pari kappaletta ylempänä. Kolmannella viikolla jouduinkin sitten purkamaan työn kahteen kertaan. En millään saanut riittävää määrää valkoisia pylväitä, jolloin totesin, että sininen kerros ketjusilmukkaketjuineen sisältää liian vähän silmukoita. Ei kun purkamaan neljä kerrosta. Virkkasin ne uudelleen ja lisäksi eriväriset "pop cornit". Siinä vaiheessa huomasin, että olin virkannut ne nurjalle puolelle. Purkasin siis viisi kerrosta. Lopulta kolmas viikko oli valmis.

Työhön tulee paljon lankojen päättelyä, koska värejä vaihdetaan usein. Olen hieman laistanut ohjeesta: sektoriosuuden jälkeen melkein jokaisella kerroksella pitäisi lanka katkaista ja päätellä. Seuraava kerros aloitettaisiin uudella langalla ns. standing stitchillä. Oikaisin monta kertaa niin, että tein päättävän piilosilmukan uudella värillä ja jatkoin siitä. Vanhan värin virkkasin seuraavan kerroksen sisälle. Lankojen päättely ja pujottelu neulalla ei ole minun intohimoni.

Nyt on menossa neljäs viikko, jossa virkataan toiset isommat lehdykät. Kaikkiaan viikkoja on viisi. Lopullinen tuloksen julkaisen blogissa parin viikon päästä. Mandala näyttää aika lailla erilaiselta, jos taustana on vaalea parketti tai tummansininen nahkasohva.

Haarukkapitsiä

Äitini löysi muutama vuosi sitten oman äitinsä varastosta puisen käsityöesineen, jolla tehdään haarukkapitsiä. Emme kumpikaan muista nähneemme mummoni tekemissä käsitöissä valmista haarukkapitsiä, mutta kai hän on joskus sellaistakin tehnyt. Äiti ei halunnut aloittaa uutta harrastusta ja antoi kapineen minulle. Ensimmäisenä tein kokeilun vuoksi valkoisesta Novitan Nalle langasta kaulaliinan ihan perustekniikalla. Kaulaliinan annoin tyttärelle. Se on jo sen verran reissussa rähjääntynyt, ettei siitä voi enää ottaa kuvaa, kun ei aikoinaan uutena tullut otettua.
Innostuin uudelleen haarukkapitseistä viime keväänä. Aloitin tehdä ohuesta mohairlangasta keeppiä. Ideoin siihen isoja ja pieniä ympyröitä kahdella erivärisellä langalla.

Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta ympyröiden yhteen liittäminen ei onnistunut suoraan, vaan olisi vaatinut jonkinlaista välivirkkausta. Se meni vähän liian hankalaksi, joten purin isot ympyrät. Samalla luovuin kaksivärisyydestä ja jatkoin pelkästään valkoisella langalla. Pienillä ympyröillä keeppi ei enää onnistunut, vaan tuloksena oli poncho. 

Ympyrärivien välissä on perushaarukkapitsistä tehty kaitale. Siinä vuorottelevat isot ja pienet lenkkiryhmät, minkä seurauksena kaitaleen reuna on aaltoileva. Ketjusilmukoilla oli helppo yhdistää ympyrät ja kaitaleet. Ylimmässä kaitaleessa yläreunassa on vähemmän pikkuryhmiä ja enemmän isoja, minkä ansiosta pääntie on kapeampi kuin muut kaitaleet. Pääntien tukemiseksi virkkasin vielä pari ylimääräistä ketjusilmukkakerrosta. Kun poncho oli virkattu ja koottu, alkoi lankojen päätteleminen. Kuten arvata saattaa, niin langanpäitä oli paljon. Jos toisen tekisin, niin päättelisin sitä mukaa kuin ympyröitä ja välikappaleita valmistuu.

Sattumoisin käsityölehdessä oli tänä kesänä haarukkapitsitekniikalla tehty kesätoppi. Pitihän sekin tietysti kokeilla. Minulla oli vielä sopivasti oikeaa lankaakin: Novitan Kartanoa. Tälle kesälle toppi ei ehtinyt käyttöön. Toppi vaatii alleen aluspuseron, koska se on hyvin läpinäkyvä. Kuvausta varten laitoin pitkähihaisen t-paidan. Tällaista yhdistelmää voisi käyttää kyllä syksymmällä. Vaate ei olisikaan toppi, vaan liivi.

Haarukkapitsiin sopii ohut villalanka. Villalanka on helpompaa "virkata", koska se joustaa puuvillaa paremmin. Mohairlangasta tehty haarukkapitsi on erityisen kaunis, koska molemmat ovat hyvin herkkiä. Mohairlanka on kuitenkin aivan mahdoton purettava. Tulin siihen tulokseen, että seuraavan harjoitus- ja ideointikappaleen teen ehdottomasti jollain muulla kuin mohairlangalla. Teen mieluummin toisen samanlaisen mohairilla, jos oma malli on hyvä.

Tein molemmat työt tällä mummon haarukalla. Nykyään on teollisesti valmistettuja haarukoita, joiden leveyttä voi säätää. Olen päättänyt ostaa seuraavia töitä varten uuden metallisen haarukan, jotta en riko tätä. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, kuinka vanha mummoni haarukka on. Jonkinlaista osviittaa saa siitä, että mummo kuoli lähes viisikymmentä vuotta sitten ja haarukasta näkee, että sitä on käytetty. Säästän tämän perintöesineen muistona mummostani jälkipolville.

Kesäyön hullutus haaste päättyi

Ravelryn KYH ryhmän Kesäyön hullutushaaste päättyi heinäkuun lopussa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun haasteeseen osallistuin ja niinpä siinä sitten kävi, että epäonnistuin. Valitsin juhannukseen mennessä 24 projektia kuten tempaukseen kuuluu, osa oli uusia ja osa keskeneräisiä. Valitsin tarpeellisia töitä, joista osa oli siten liian isoja tehtäväksi kaikki kahdessa kuukaudessa. Muutama tiskirätti olisi kannattanut tehdä enemmän puseron sijasta.

Sain valmiiksi viisitoista kahdestakymmenestäneljästä. Yllä olevassa kuvassa on pääosa valmistuneista. Puuttuvat ovat jo lähteneet uudelle omistajalle käyttöön. Tätä pientä kahvikuppikissaa lukuunottamatta lähetetyt olen esitellyt tässä blogissa jo aiemmin.

Kesken jäi siis yhdeksän. Paremmalla priorisoinnilla olisin saanut enemmän valmista. Minulla oli kaksikin keskeneräistä virkattua jakkua (kuvassa oikealla), mutta jotenkin niiden virkkaaminen ei oikein ottanut tuulta. Toinen eli tuo valkoinen oli jäänyt kesken vuosia sitten, kun Novita lopetti Butterflyn valmistamisen, enkä mistään löytänyt lankaa lisää. Tänä keväänä sitä oli myynnissä Ravelryssa ja ostin kaikki pois. Jakusta oli valmiina takakappale ja puolitoista etukappaletta. Jatkoin etukappaletta ilman ohjetta katsoen mallia valmiista osasta. Tiedän, että minulla on ohje tallella, se on joku vanha Novita-lehti. Minulla on lehtiä (Novita => Moda => Modalehti=> Kotiliesi käsityöt) vuodelta 2001 työhuoneen kirjahyllyssä. Kaivan ohjeen esiin ja kerron sitten virkkauksen jälkeen, millaisen jakun sain ensi kesäksi.

 Siitä olen ylpeä, että sain tänä aikana kaksi neulottua kesäpuseroa aikaiseksi. Soukan Menitassa oli violettia Butterflyta viime talvena (vai oliko syksynä) kilon paketeissa myynnissä. Väri oli aivan sisareni lempiväri, joten ostin yhden pussillisen. Kilosta tulee kaksi puseroa, joten tein ensin tyttärelle pitsisen Kotiliesi käsityöt 4/2016 mallin 23 ohjeen mukaan. Ohje on vihreää Online Linie Sandy puuvillalankaa varten, mutta Butterflyn mitat olivat samat.

Puseron pitsimalli on yksinkertainen ja helppo neulottava. Saatoin katsoa vähemmän tärkeitä jalkapallon EM otteluita neuloessani. Mallin juju on hihat, jotka neulotaan osittain yhteen etu- ja takakappaleitten kanssa ja jotka muodostavat puseron hartiaosuuden. Avonainen kaula-aukko sallii sen, että syksymmällä alle voi laittaa paitapuseron. Pusero oli viimeinen, jonka sain KYHiin valmiiksi: sunnuntaina 31.7. kello 23.40 päättelin viimeisen langan.

Toisen puseron neulominen sopi vielä paremmin television katseluun. Olen ostanut Prisman alennuskorista Puro Batikia ja se sopi Suuri käsityö 5-6/2016 lehden malliin 41, vaikka ohje on Schachenmayer Arizona puuvillalangalle. Pusero on pääosin sileää neuletta, hihoissa ja kaarrokkeessa on joustinta. Tässäkin oli hauska juju, sillä etu- ja takakappale sekä yhteinen kaarroke neulotaan suljettuna neuleena. Vähemmän ommeltavia saumoja. Tein ohjetta korkeamman yläosan, jolloin kaula-aukko on pienempi. Puro Batik lanka on tosi miellyttävän tuntuista, vaikka onkin 100 % akryylia. Lankaa jäi vielä, joten aion tehdä siitä unisukat itselleni. En pysty pitämään villasukkia unisukkina, sillä paljaalla iholla villa kutittaa ja ärsyttää liikaa. Samasta syystä minulla pitää aina olla paita- tai muu aluspusero villapuseron alla. Vain lapaset ja pipot sopivat ihoa vasten.

Tämän aasisnsillan kautta pääsenkin musta-valkoisiin lapasiin, jotka olivat myös KYH työ. Minulla on musta pitkä toppatakki ja mies väitti, että sen kanssa ei voi pitää värillisiä lapasia. Neuloin siten mustavalkoiset lapaset, jotka ovat riittävän asialliset kaupunkikäyttöön. Lankana on Novitan Nalle. Kuvan otin kännykällä kesämökin ulkopöydällä. Kuva on värillinen, mutta vuosien varrella harmaantunutta haapapuuta vasten mustavalkoiset lapaset saavat koko kuvan näyttämään mustavalkoiselta. Päättelin lapaset kymmenen aikaan illalla, jolloin lämpötila oli vielä 19 astetta. Mutta kyllä sieltä talvi ja kylmä vielä tulee.

Villasukkia ja lasinalusia, KYH2016 jatkuu

Kesäyön hullutusta varten päätin neuloa sukat lankalaatikosta löytyvistä langoista. Mies tarvitsi sukat ja poimin ensin vihreänkirjavan Novitan Seitsemän veljestä Polkka langan. Mies katseli sukan alkua epäluuloisesti. Kaivelin lisää lankalaatikkoa ja sieltä löytyi harmaankirjava Seitsemän veljestä Viidakko. Tämä oli miehekkäämpi lanka, joten neuloin vihreät sukat naisen kokoon.

Lankalaatikossa oli myös toinen vihreänkirjava lanka eli Novitan tico tico. Se on huomattavasti ohuempaa kuin seiskaveikka, joten sukat sopivat talvikengissä pidettäviksi.

Harmaassa langassa liukuvärjäystä on aika vähän, jolloin molemmat sukat näyttävät samanlaisilta, vaikka jatkoin toisen sukan suoraan siitä, mihin ensimmäinen loppui. Molemmissa vihreissä yksi värjäyssarja on todella pitkä. Tico ticossa purkasin kerää löytääkseni toisen sukan alkuun saman kohdan kuin oli ensimmäisessä. Lankaa tuli ja tuli ja lopulta tuntui, että pitää purkaa puoli kerää ennen kuin oikea kohta löytyy. Annoin sitten periksi ja jatkoin vain suoraan langan alusta. Siten sukat eivät ole samanlaiset. Vähän erilaisuus kyllä häiritsee. Mielestäni tuo tummanvihreä on liian tumma ja se tekee sukista erinäköiset. Polkkasukissakaan en sitten etsinyt samaa kohtaa, mutta niissä erilaisuus on niin pientä, että se ei minua haittaa.

Kaikkiin sukkiin meni vajaa kerä eli alle 150 grammaa. Tico ticot kudoin 2,5:n puikoilla ja seiskaveikat 4:n puikoilla. Seiskaveikan vyötteessä suositellaan sukkiin 3,5:n puikkoja, mutta ei nuo minusta ole liian löysät.

Kaikki sukat ovat ihan perusmallia. Polkkasukan varressa on 2 oikein + 2 nurin joustinneule, toisissa on 1 oikein + 1 nurin joustinneule. Kantapään teen aina vahvistettuna eli puolipatenttia. Kantapään mallin äiti opetti minulle kauan sitten, kun olin vielä nuori. Kärkikavennus on yksi silmukka joka kerroksella jokaisen puikon päässä.

Osallistuin ensimmäistä kertaa kesäyön hullutus haasteeseen (24 työtä kesä-heinäkuun aikana) ja taisin valita mukaan liian isoja töitä (keskeneräisiä pitsipuseroita). Onneksi osasin keksiä myös pieniä eli parit lasinaluset tuli virkattua.

Ensimmäisenä tein Tie fighterin, koska se on malliltaan pyöreä. Sen seuraksi piti tietenkin tehdä myös X-wing. Kuvausta varten viinilasi on lasinalusen vieressä. Molemmat on virkattu Novitan Huvilasta.

Tarjosin nuoremmalle tyttärelle myös tiskirättiä, mutta hän halusi mielummin pölyrätin. Ravelryssä oli hauska kissa ja täysikuu kuvio. Ohjeen mukaan kyseessä olisi intarsia työ. Sovelsin ohjetta kuitenkin niin, että tein kissan ilman täysikuuta onteloneuleena. Rätissä on toisella puolella musta kissa lumihangella ja toisella puolella valkoinen kissa pimeässä.

Onteloneule tekee rätistä paksumman kuin tavallinen neulos, joten se sopii mielestäni hyvin pölyrätiksi. Tiskirättinä se olisi liian paksu. Lankana on Novitan Cotton Bamboo, josta olen tehnyt tiskirättejä.



Aika monta työtä on vielä kesken hullutusta varten. Jotkut toiset ovat jo saaneet omansa valmiiksi.

Kaikki kesäyön hullutuksen työt aloitettu

Sain kuin sainkin aloitettua kaikki 24 työtä kesäyön hullutusta varten (ks. edellinen postaus). Viimeisimpiin ehdin vain luoda silmukat tai virkata ketjusilmukat tai virkata yhden kerroksen.

Nämä ovat kohtuullisen helppoja saada valmiiksi (parit sukat, lasinalunen, amigurumi jne) poislukien alareunan valkoinen ketjusilmukkaketju, josta pitäisi tulla tyyny. Aiemmin aloitetut ja jo keskeneräisenä mukaan otetut ovat haastavampia.

Näiden kanssa saan ahertaa enemmänkin, jotta ne olisivat heinäkuun lopussa valmiit. Mukana on pari virkattua jakkua ja pari neulottua toppia. Onneksi jalkapallokisat jatkuvat vielä, joten on jotain katsottavaa televisiosta ja voi neuloa siinä sivussa. Suosikkini Wales on vielä mukana.

Viisi työtä on jo valmiina. Edellisessä esittelin kolme ensimmäistä ja tässä tulevat seuraavina valmistuneet kaksi tiskirättiä.

Tämä on siskolle, malli on Ravelrysta. Olemme sisareni kanssa kissafaneja, vaikka tällä hetkellä kummallakaan ei ole omaa kissaa.

Isompi tyttäreni diggaa Kapteeni Amerikka leffoja, joten hänelle sopi tämä tiskiliina (malli myös Ravelrysta):

Tästä en ehtinyt ottaa kuin kameralla kuvan ennen kuin liina lähti uuteen kotiin. Lanka on sama molemmissa tiskiräteissä eli Novitan Cotton Bamboo pinkki. Kännykän kamera tekee värikorjauksen, joten neule näyttää sinertävältä.

Viisi valmiina. Enää siis 19 työtä jäljellä...

KesäYön hullutus 2016 osa yksi

Facebookin Käsityöblogit ryhmästä löysin vinkin Ravelryn ryhmään KesäYön hullutus (KYH). Kaikenlaisia hullutuksia sitä käsityöihmiset keksivätkin ja toiset (kuten minä) vielä lähtevät moiseen mukaan. Ideana on aloittaa kesäkuussa joka päivä ennen juhannusta uusi neule- tai virkkaustyö. Aloitettavia töitä tulee siten 24. Heinäkuun loppuun mennessä kaikki työt pitää saada valmiiksi. Ryhmään raportoidaan kesä-heinäkuun aikana sekä suunnitellut, aloitetut että valmistuneet työt.

Töiden osalta ei ole mitään erikoisvaatimuksia (pitäisi olla malli Ravelrysta tms). Kokorajoituksiakaan ei ole, mutta aikaraja huomioiden mitään parisängyn peittoa ei kannattane aloittaa. Sen verran on rajoitusta, että jos tekee sukat tai lapaset, niin pari on yksi työ.

Aloittamisessa on helpotuksena se, että uutta työtä ei tarvitse aloittaa joka päivä. Jos joku päivä aloittaa kaksi, niin seuraavana voi olla aloittamatta. Kunhan kaiken kaikkiaan on 24 ennen juhannusta. Toinen sopiva helpotus on, että aloitukseksi hyväksytään se, että ottaa työn alle aiemmin kesken olleen tekeleen. Tämä sääntö innoitti minut, sillä minulla on aika monta kesken ja arvelin käyttää hullutusta pienenä paineena saattaa työt loppuun. Blogin alussa olevaan kuvaan kokosin kaikki nyt kesken olevat. Niistä vain vasemmalla alhaalla oleva violetti neule on uusi, muut on aloitettu jo aiemmin. Olen miettinyt jo valmiiksi muutaman uuden pienemmän työn (mm. tiskirätti on hullutuksessa suosittu artikkeli), mutta ne ovat vielä aloittamatta.

Olin touko-kesäkuun vaihteessa lomalla Pohjois-Italiassa lähellä Ranskan rajaa. Siellä aloitin ja sain valmiiksi ensimmäiset KYH työt. Keittiön tuolit halusivat tossut, jotta naapurit eivät häiriinny tuolien siirtelystä. Ostin italialaista puuvillalankaa paikalliselta torilta. Mies valitsi värin (musta).  Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen sain sopivat tossukat, jotka pysyvät jaloissa. Lisävaikeuskerroin tuli siitä, että etujalat ovat pyöreät ja takajalat suorakulmaiset, joten molempia piti säätää sopivan koon aikaansaamiseksi.

Minulla on ollut lomapaikassa pidempään kesken puuvillaisen neuletakin virkkaus. Sen langasta tekaisin tiskirätin. Ilman mitään ohjetta virkkasin vain pylväitä. Ensin työ kupruili, mutta sain muutaman yrityksen jälkeen kerroksiin sopivan pylväiden lisäystahdin. Itse neuletakki on myös KYH työ, jonka esittelen myöhemmin.

Tällä kuvalla arvelin osallistua myös toiseen haasteeseen eli Sirpukan solmussa esittämään Kutimet kotoa kauempana kuvahaasteeseen. Siinä ideana on kuvata valmiita tekeleitä muualla kuin kotona tai omassa pihassa.

Kuvassa on "todisteeksi" otettu mukaan paikallisesta kaupasta ostettu tiskiaine ja paikallisilta markkinoilta ostettu mutteripannu. Mutteripannulla saa hyvää italialaista kahvia. Tiskirätti valmistui vasta viime tipassa eli lähtöpäivänä, joten en voi vielä kertoa käyttökokemuksia siitä.

Loppuun pieni kevennys. Meillä oli liput Monacon Gran prix kisoihin kolmeksi päiväksi (torstai-lauantai). Sunnuntain kisan katsoimme olohuoneen sohvalta, koska sen näkee telkkarista paremmin kuin paikanpäältä. Lisäksi sunnuntaina satoi, joten erinomaisilla ennustajanlahjoillamme olimme jättäneet sunnuntain liput ostamatta. Monacossa oikeastaan harjoitukset ja "pikkuluokat" ovat katsojaystävällisempää katseltavaa kuin varsinaiset F1:t.

Perjantaina näimme tapahtumassa toisenlaista käsityön tekemistä. Porsche cupin auto täräytti aika-ajoissa kaiteeseen suoraan katsomomme edessä. Kuljettajalla ei käynyt kuinkaan, mutta kaide vaurioitui sen verran pahasti, että se piti vaihtaa. Aika monta miestä siihen tarvittiin. Kuvan yläosassa on varikkoalue, katsomomme oli suoraan sitä vastapäätä mutkissa 15 ja 16. Vähän myöhemmin näimme, kuinka GP2 auto kevyesti kolahti katsomon alareunaan ja nostettiin nosturilla pois radalta. Nostosta en valitettavasti saanut kunnon kuvaa.

Kevään keskeneräinen joulun piparkakkutalo

Ei jäänyt ihan viime tippaan saada toinen kevään keskeneräinen valmiiksi.

Pirkka-lehdessä oli vuosia sitten virkatun piparkakkutalon ohje. Virkkasin melko reippaasti talon osat valmiiksi ja virkkasin ne jopa yhteen. Ajattelin, että teen ensin koristelut ja täytän talon sen jälkeen. Koristeluun ei syttynyt inspiraatiota heti, eikä viikon päästä, eikä kuukauden päästä. Lopulta mökki oli käsityökorissa vuosia. Otin sen välillä syksypuolella esiin, mutta valmista ei tullut.

Valitsin talon sitten Kevään keskeneräiset haasteeseen, jotta se tulisi valmiiksi. Valinta oli oikea, sillä vain haasteen avulla sain tosissani tartuttua koristelun suunnitteluun.

Päätin tehdä kaikki koristelut virkkaamalla päälle. Toinen vaihtoehto olisi ollut ommella kuvioita. Ensimmäisenä virkkasin talon katonharjalle valkoisen lumen. Tein myös ikkunat päälle, mutta "valo" tursotti niin pahasti, että halusin virkata seinät osin uudestaan. Purkasin talon takaisin osiin ja seiniä ikkunan alapuolelle. Virkkasin ikkunoiden keltaiset valot intarsialla ja vaaleanpunaiset puitteet valmiin seinän päälle.

Tehtyäni kuviot talo ei näyttänyt piparkakkumökiltä, mikä oli tarkoitus. Lisäsin sitten pieniä virkattuja ympyröitä ranskalaisiksi pastilleiksi. Nonparelleille en keksinyt mitään sopivaa simulaatiota. Koristelun aikana totesin, että osiin purettu talo oli helpompi koristella kuin koottu. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä täyttökin ensin, mutta se olisi kyllä tehnyt virkkauskoristelun mahdottomaksi.

Talo odottaa nyt ensi joulua, jolloin se pääsee esille. Kiitokset Silmukan saalistajalle kivasta haasteesta!

Virkattu Corto Maltese tyyny

Talven aikana suurta huomiota ja suosiota herätti Virpi Siipolan Lemmy tyyny. Minä en ole varsinaisesti Mötorhead tai Lemmy fani, vaikka perusrockista tykkäänkin. Ideasta innostuneena kehitin tyynyn toisesta romanttisesta sankarista eli Corto Maltesesta.

Tämä on ensimmäinen kirjovirkkaukseni ja ensimmäinen sommittelemani malli. Täytyy myöntää, että sen kyllä huomaa. Sain tehtyä kohtuullisen helposti ruutupiirroksen kuvankäsittelyn ja Excelin avulla. Langat kävin hakemassa Soukan Menitasta ja ystävällisen myyjä avustuksella päädyin Menitan Lauri lankaan (mustaa, luonnonvalkoista ja harmaata).

Liian innokkaana en tehnyt mallitilkkua, vaan lähdin virkkaamaan kiinteillä silmukoilla tavanomaisesti edestakaisin. Netin mukaan tämä on yksi oikeista tavoista, mutta se ei sovi tähän. Kuvassa on paljon pystysuoria viivoja, joita tällä tekniikalla ei saa suoriksi, vaan ne ovat lievästi siksakkia, koska silmukat eivät ole tasan päällekkäin, vaan hieman lomittain. Ei muuta kuin purkuun.

Seuraavaksi kokeilin tavallisia kiinteitä silmukoita, mutta vain toisesta suunnasta neulottuna. En kuljettanut lankaa mukana, vaan tein edelleen intarsiaa. Tulos oli vähän parempi, mutta tällä tekniikalla silmukat siirtyvät oikealle ja virkattu kappale ei ole suorakulmainen, vaan lievästi suorakaide. Ja taas oli purettavaa. Tässä vaiheessa myös totesin, että langan ja myyjän suosittelema 3,5 koukku tekee tyynystä liian ison.

Vaihdoin kolmosen koukkuun ja kiinteisiin silmukoihin yhdestä reunasta neulottuna. Nyt kuljetin lankaa mukana ja pistin uuden silmukan edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Nyt tuli sellaista jälkeä kuin halusin. Tekniikka ilmeisesti oli vieläkin hakusessa, koska tiheys oli 23 silmukkaa ja 18 kerrosta kymmenellä sentillä. Tämän seurauksena tyynystä tuli suorakaide eli se on korkeampi kuin mitä on leveä. Huomattuani ongelman muokkasin kuvaa niin, että poistin kerroksia, mutta enempää en voinut poistaa kuvan kärsimättä. Toinen vaihtoehto olisi ollut purkaa vielä kerran ja virkata kuva sivuttain, mutta siihen en enää lähtenyt.



Vauhtiin päästyäni olohuoneen sohva oli tämän näköinen:

Kun kuva oli valmis, virkkasin sivureunoihin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita mustalla. Se vähän levensi kuvaa ja siisti langanpäät. Takaosan virkkasin tavallisilla kiinteillä silmukoilla edestakaisin. Minun käsialalla ne olivat leveämpiä kuin etupuolen silmukat, jota tein vain seitsemänkymmentä silmukkaa per rivi. Jatkoin takaosan suoraan etupuolen yläosasta ja virkkasin kiinni sivuihin samantien. Helpompi tapa olisi varmaan ollut virkata takaosa erikseen ja ommella ne valmiina yhteen.

Musta väri loppui kesken, joten jatkoin harmaalla. Lopputulos on mielestäni ihan näppärä silti. Värinvaihdon olisi tietysti voinut tehdä reunassa eikä keskellä. Tyyny on aika painava, sillä lankaa meni noin 350 grammaa. Mustaa meni 200 grammaa, harmaata 100 g ja valkoista loput. Sisälle laitoin vanhan kulahtaneen, mutta pestyn nukkumatyynyn.

Vaikeuksista huolimatta en menettänyt uskoani tämän tapaiseen kirjovirkkaukseen. Voin tehdä jatkossakin käsitöitä tällä tekniikalla.

Harjoitelmia neulontanukella

Muutama vuosi sitten Lidlissä oli myynnissä neulontanukke (French knitting doll). Mies kysyi, onko minulla tuollainen ja jos ei ole, niin eikö pitäisi olla. No, ei minua sen enempää tarvinnut houkutella, joten ostin nuken.
Googlasin netistä, miten nukella oikein neulotaan. Haut osoittivat, että tuon tyyppinen laite on suosittu neulomiseen perehdyttämislelu lapsille englannin kielisissä maissa. Meillä neulontanukke on oudompi ilmestys. Laitteella saa aikaan putkineulosta (i-cord). Samanlaista neulosta voi tehdä sukkapuikoillakin, joskus monta vuotta sitten tein kietaisujakkuun nauhat puikoilla. Seuraavaan jakkuun sitten joskus teen nauhat tällä nukella.

Nuken käyttöohjeita löytyy netistä, mm. täältä. Tein ensin liian tiukkaa, sillä vedin yli silmukka eikä kerros kerrallaan. Alla tiukkis versio ja oikein tehty samalla langalla (Lidlin sukkalankaa). Ihmettelin, kun tiukan neuloksen tekeminen oli vaikeaa, silmukat tippuivat useampaan kertaan. Tämän takia heitin nuken käsityökoriin, jossa se lojui pitkän aikaa. Aloitin uudelleen tänä vuonna ja oikeaoppinen olikin helppoa. Työ on kohtuullisen hidasta, mutta luulen, että vastaavanlaisen pötkylän neulominen puikoilla olisi vielä hitaampaa (jos ei ole neulomisen ammattilainen).

Ensimmäiseksi tein Ravelrystä löytyneellä ohjeella sudenkorentoja. Korennot on solmittu makramee tekniikalla. Vain putken päät pitää ommella pyrstön alle, muuten korento pysyy kasassa solmujen avulla. Musta ja valkoinen ovat Novitan Nallea, liila on kaksikymmentä vuotta sitten tehdyn pikkutytön jakun langanloppu. Musta on liian tiukkaan tehty ja valkoinen on oikeaoppinen. Sudenkorennon pituus riippuus siitä, kuinka pitkän putken neuloo, nämä olivat 1,3 - 2 metriä. Sudenkorennot sopivat hyvin laukkukoristeiksi ja miksei hattuunkin.

Seuraavaksi tein kukkia. Mallin keksin ihan itse. Kukkapuskassa on kolmenlaisia kukkia: päivänkakkaroita, joissa on erivärinen keskus, kerrottuja kukkia ja kaksivärisiä kerrottuja kukkia. Päivänkakkaroiden keskustan virkkasin, muuten kukat ovat kokonaan putkineulosta. Kukissa on samaa liilaa ja valkoista kuin sudenkorennoissa, sinistä Novitan Cocosta, keltaista Novitan Butterflya ja jotain vihreää sekoitelankaa (kerässä ei ollut enää vyötettä).

Kukkakimpussa on myös vihreät lehdet, jotka näkyvät paremmin alta otetussa kuvassa. Kukkien varsiin laitoin piippurassia sisälle. Kukka on kuitenkin niin painava, että varret piti taittaa kaksinkerroin, jotta kimppu pysyy pystyssä. Lyhyiden varsien takia mieleen tulee lähinnä morsiuskimppu.

Kukkien ja varsien tekoon kehittelin oman systeemin. Kukan terälehdet on hankala koota kädessä, joten ensin yritin käyttää nuken neulaa apuna, mutta se on liian lyhyt. Sopivasti oli hollilla sukkapuikko, ja siihen terälehdet olikin helppo mallata. Sen jälkeen kukan kerääminen neulalla terälehtien juuresta kävi sujuvasti.

Piippurassien kanssa ihmettelin, miten ne saa työnnettyä putkilon sisään, kunnes keksin, että nehän voi neuloa sinne. Kun putkilo on suunnilleen nuken kokoinen, niin piippurassi sisään ja putkilo neulotaan ympärille. Rassi ei yhtään haitannut silmukoiden pyörittelyä.

 

Putkineulokselle löytyy erilaisia ohjeita englanniksi vaikka kuinka. Makrameen lisäksi neulosta voi pujotella. Tytär kokeili, että putkiloa voi jopa sormivirkata. Kaikenlaiset jämälangat sopivat hyvin tähän käyttöön.

Kokeilin pujotella lasinalusen, mutta en keksinyt sellaiselle meidän huushollissa käyttöä. Harjoitelmaputkilo oli tähän tarkoitukseen aivan liian pitkä ja se päätyikin sitten sudenkorennoksi.

Neulontanukke voisi olla sopiva lentokonekäsityö. Nuken oma neula on kaiketi liian pitkä lentokoneeseen, mutta kokeilin, että tavallinen tylppä parsinneulakin käy. Se ei ole ihan yhtä näppärä kuin nuken oma neula, mutta menettelee.