Siksak pusero

Pientä hiljaiseloa blogissa kesän aikana. Käsitöitä on syntynyt, mutta ne eivät ole päätyneet tänne asti. Ensimmäisenä esittelyssä itse ideoitu siksak kesäpusero tai toppi.

Soukan Menitan alennuskorista löytyi keväällä Dropsin Love you lankaa. Mukana ollut tytär valitsi sopivan turkoosin värin ja otimme matkaan "riittävän määrän" lankaa, jotta siitä saa neulottua aikuisen naisen liivin tai puseron. Hankkimamme väri oli hieman vaikea, joten siitä oli tultava yksivärinen.


Ensin hieman katselimme valmiita malleja, mutta sitten aloimme ideoida. Päädyimme neuleeseen, jota voi käyttää sekä liivinä että lyhythihaisena tai hihattomana puserona. Tyttären toiveena oli vinot raidat, jotka kohtaavat keskellä etu- ja takakappaletta. Koko pusero oli tarkoitus neuloa pyöröneuleena. Yläosa piti olla erilainen ja lisäksi niin, että puseroa voi pitää myös avoimena, pudottaa olkapäille. Yläosan malliksi valikoitui nopeasti pyöröneuleena tehtävä joustinneuleinen kaarroke.

Neuleen tuli olla tiivis, reikäinen pitsiraidoitus ei tullut kysymykseen. Nurjilla ja oikeilla silmukoilla saa helposti "raidallista" aikaiseksi. Molla Millsin virkkausmallikirja sopii myös neuleiden suunnitteluun.

Suunnittelutilanteessa minulla ei ollut sopivia puikkoja kohdelankaan, joten tein mallitilkun vähän paksummasta langasta isommilla puikoilla. Kokeilimme erilaisia nurjien ja oikeiden silmukoiden määriä. Ensimmäinen ajatus oli, että keskellä kulkisi myös raita, mutta hylkäsimme tämän ajatuksen. Päädyimme lopuksi 3 nurjaa + 5 oikeaa yhdistelmään. Vinoraidoitus syntyy siirtämällä vaihtoa yhdellä silmukalla kerroksella eteen tai taaksepäin.

Kaarroke on kaksi oikein ja kaksi nurin joustinneuletta. Sama joustinneule muodostaa kapean reunuksen puseron helmaan, jotta alareuna ei lähde rullaamaan. Miehustan yksinkertainen kuvio on helppo neuloa vaikka jääkiekkoa katsellessa.

Pusero on naisten L koko. Sopivan silmukkalukuarvion otimme langan tiheydestä. Hieman lukua muuttaen saimme silmukkaluvun kahdeksalla jaolliseksi. Tällöin sisak kuvio kulkee sivusaumassakin kauniisti. Toisella silmukkamäärällä reunaan olisi tullut vajaa kuvio.

Pusero sopii hyvin kesäiseksi topiksi. Syksyllä sen alle voi laittaa paitapuseron, jolloin se toimii kuten liivi. Päänaukko on riittävän iso, jotta se ei kiristä paidan kaulusta. Puserossa ei ole erikseen etu- ja takapuolta, vaan sen voi pukea päälle kummin päin tahansa.

Virkattu Corto Maltese Tango tyyny

Virkkasin taannoin Corto Maltese potretin tyynyyn. Se innosti uudelleen lueskelemaan sarjakuvakirjoja. Minulla lienee kaikki suomeksi julkaistut Prattin Cortot + pari italiankielistä, kiitos Jalavan, joka on tehnyt uusintapainoksia kirjoista. Useana vuonna kävin kysäisemässä kirjamessuilla, josko Suolaisen meren balladista saisi uuden painoksen, kun divarien hinnat ovat aivan poskettomia.

Pitkän johdannon jälkeen: Argentiinalaisessa tangossa on kaunis naisen kasvokuva, jonka arvelin olevan sopivan myös tyynyksi. Tein siitä ruutupiirroksen kohtuullisen pian Corto tyynyn valmistumisen jälkeen. Aikaa kului, kunnes Soukan Menitassa käydessäni osui silmiin tarjous Dropsin Light Cottonista. Ostin hetimiten sopivan setin ja aloitin tyynyn virkkauksen.

Virkkaus kesti lopulta aika kauan. Kyllästyin välillä ja tein kaikkea muuta, kuten edellisistä postauksista huomaa. Kuviovirkkaus ei sovi television katselutyöksi. Lopulta sain kuvan valmiiksi. Suunnittelin ensin, josko tekisin toiselle puolelle Corton kuvan, koska en ollut oikein tyytyväinen ensimmäiseen tyynyyni. Päätin kuitenkin virkata yksinkertaisen taustapuolen loppulangoilla. Lankojen suhteellisten määrien mukaan jaoin taustan viiteen yhtä leveään sarakkeeseen.

Ajatus tasakokoisista sarakkeista oli muuten ihan hyvä, mutta valkoinen lanka loppui kesken ja piti hakea yksi kerä kaupasta lisää. Onneksi luonnonvalkoinen on aina luonnonvalkoinen värjäyserästä riippumatta ja jatkokohtaa ei huomaa ollenkaan.

Drops Light Cotton on miellyttävän pehmeä ja kevyt lanka, 50% puuvillaa ja 50% polyesteri mikroa. Se sopii paremmin neulomiseen kuin virkkaamiseen. Virkatessa sen kierteet avautuvat ja virkkauksesta tulee paikka paikoin epätasaista tai jää yksittäisen kierteen lenkkejä.

Lankaostoksilla Japanissa

Kävin elämäni ensimmäisellä turistimatkalla Japanissa maaliskuun alussa. Vielä ei ollut kirsikankukkien aika, mutta luumupuut olivat kukassa jo useassa paikassa. Ennen matkaa olin suunnitellut käyväni lankaostoksilla. Muutama lankakerä olisi mukava matkamuisto.

Tokiosta en löytänyt yhtään varsinaista lankakauppaa. Yritin hotellissa googlata englannin kielisiä sivuja, mutta mitään ei löytynyt. Menimme kuitenkin toiveikkaina Mitsukoshin tavarataloon. Se vaikutti paikalliselta Stockmannilta tai Harrodsilta. Seitsemännestä kerroksesta löytyi pieni lankaosasto, aivan kuten kotona Stockalla. Langat olivat pääasiassa japanilaisia ja käteen tarttui kaksi kerää villalankaa, joista arvelin voivani tehdä sormikkaat tai lapaset.
Tavartalon kaunein osasto oli pari kerrosta alempana: toinen toistaan kauniimpia kimonoja. Vilkaisimme muutamia hintoja, ne olivat kymmenestä tuhannesta eurosta ylöspäin.

Jatkoimme matkaa Kiotoon. Kioto on myös suurkaupunki, mutta sen keskustassa on laajalti vanhoja rakennuksia. Kimonopukuiset naiset ja miehet ovat aivan tavallinen näky kaupungilla.

Ennen Kioton lankakauppojen saalistusta menimme Naraan, joka on kaupunki Kiotosta etelään. Siellä on Kasuga Taishan shintolainen temppeli. Erään temppelin jumalan sanansaattajia ovat peurat, joita puistossa kävelee puolikesyinä valtoimenaan. Niitä saa syöttää alueella myytävillä kekseillä.

Rautatieaseman ja Temppelialueen väliltä olimme jo tullessa havainneet käsityökaupan. Palatessamme poikkesimme kauppaan. Alakerrassa oli kankaita ja yläkerrassa lankoja.

Lankahyllyjen määrä ei ollut päätähuimaava, mutta langat olivat täälläkin pääasiassa japanilaisia: villaa, puuvillaa ja keinokuituja. Katossa roikkuvissa malleissa on kerrottu lanka, koko ja paljonko lankaa kuluu. Kaupan myyjä oli ystävällinen herrasmies, jonka heikon englannin ja tyttäreni heikon japanin avulla pääsimme yhteisymmärrykseen ostettavista langoista. Valitsin paksuhkoa violettia villalankaa, josta pitäisi riittää hihaton liivi.

Kaupan toisessa päässä oli useita vanhempia rouvasihmisiä pitämässä käsityökerhoa. Muut matkaseuralaiseni päättelivät (ilman japanin taitoa), että rouvat ostivat langat liikkeestä ja kutoivat tuotteensa myyntiin. Siellä päässä kauppaa katossa roikkuvissa villapaidoissa oli esillä myös hinnat.

Kiotossa menimme paikalliselle katetulle ostoskadulle. Katu muistutti osin kauppahallia, siellä myytiin kaikkea mahdollista elävistä kaloista tietokonepeleihin. Yllättäen näimme taas käsityökaupan.

Kaupassa oli paljon kankaita, muun muassa muumikankaita. Sen lisäksi oli myös lankoja. Ne olivat pääasiassa italialaisia, mutta onneksi joukossa oli myös paikallisia. Täältä ostoskassiin sujahti paksua valkoista ja vaaleanpunaista villalankaa, joista arvelin voivani neuloa kaulahuivin.

Tässäkin kaupassa oli ikkunan vieressä pöytä, jonka ääressä muutama nainen oli askartelemassa ilmeisesti ohjaajan opastuksella.

Paikallisissa sadan jenin eli yhden euron kaupoissa oli myös aina muutama lankakerä. Ne olivat osin paikallisia, mutta pääosin kiinalaisia. Niiden laatu ei vaikuttanut kovin hyvältä, joten en ostanut niitä. Kaupasta ostin kuitenkin huvin vuoksi neuloja neuleiden ompelua varten ja vaaleanpunaiset numero 10 puikot.

Neulat vaikuttavat aika heppoisilta, puikkoja en ole vielä kokeillut.

Kirsikankukkien odotteluaikana Japanissa on paljon vaaleanpunaista, sesongin oluttölkkejä myöten. Jopa katujen rakennustyömailla on vaaleanpunaiset tai -siniset söpöt aitaputkien pidikkeet.

Ostetuista langoista syntyvät asusteet esittelen blogissa sitä mukaa kuin ne valmistuvat.

Haarukkapitsiä huiviin ja pipoon

Innostuin taas haarukkapitsistä. Aiemmin tekemäni poncho oli jäänyt vaivaamaan ja arvelin, että voisin vähän samaan tapaan tehdä ympyrämallisen kaulahuivin. Tällä kertaa en ottanut mohairlankaa, vaan kaivoin esiin ison kerän hyvin kauan sitten ostettua akryylilankaa. Pyörittelin haarukkapitsistä ympyröitä ja sommittelin kuvioita.
Katselin netistä haarukkapitsikuvioita, mutta lopulta päätin käyttää samaa kauniisti kaareutuvaa mallia kuin ponchon kaitaleissa.

Kahden aaltoilevan nauhan sisälle sopi hyvin pitsiympyrästä tehdyt kukkaset. Kukkasia on yhdeksän ja huivin voi juuri sopivasti kiepauttaa kahdesti kaulan ympäri.

Huiville piti tietenkin saada pariksi pipo. Pipon päällikerros on samaa aaltoilevaa haarukkapitsiä kuin kaulahuivissa. Sen alle virkkasin kiinteillä silmukoilla perusmallisen pipon. Kokeilin ensin neulottua pipoa, mutta virkattu sopi paremmin. Pipoon saattaisi hyvin sopia tupsu, mutta harkitsen sitä vielä.

Ennen pipon virkkausta kokeilin myös käsineiden koristamista haarukkapitsikukkasella. Tähän tulokseen en ole oikein tyytyväinen, enkä usko, että sormikkaat tulevat mitenkään yleisesti käyttööni. Kuvio kämmenselässä tekee sormikkaista turhan paksut.

Haarukkapitsiä harjoittelin tekemällä virkattuun pipoon koristeeksi haarukkapitsikukkia. Kukka on virkattu koko pituudelta kiinteiden silmukoiden kohdalta kiinni pipoon. Pipo pääsi joulun kunniaksi joulukuuseen poseeraamaan.