Sukkafinlandia 2017

Blogissa on ollut jonkunmoinen tauko. Käsitöissä ei ole ollut, mutta ne vain eivät ole päätyneet tänne. Kuvat olen julkaissut omassa Talvitaivas instagramissani.

Osallistuin vuosi sitten ensimmäiseen SukkaFinlandiaan. Kyseessä on sukkien neulomiskilpailu, jonka osallistumismaksu menee hyväntekeväisyyteen. En ole nopea neuloja, joten oma osallistumiseni painottuu sloganiin "tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa". Tein vuosi sitten melkein kaikki sukat. En käyttänyt sponsorien lankoja, pääosin laiskuuttani eli en lähtenyt sponsorikauppoihin, vaan hain langat joko Soukan Menitasta tai läheisistä marketeista.

Oma suosikkini oli lämmittelysukka Keväällä kerran, joka on Lumi Karmitsan suunnittelema.

Ohje oli vain kokoon 36 ja 38.Omiin 41 numeron jalkoihin tein ohjetta paksummasta Novitan Nalle langoista ja puoli numeroa isommilla puikoilla, minkä tuloksena ne sopivat mainiosti.

Ensimmäinen etappi oli Tiina Kuun In memoriam. Tähän valitsin ohjeen paksuisen langan (Novitan Venla), mutta sukka näytti niin tyhmältä mielestäni, että en ottanut siitä kuvaa enkä tehnyt toista sukkaa ollenkaan. En myöskään purkanut sukkaa, joten se on edelleen WIP kokoelmassani. Pari viikkoa sitten sovittelin sukkaa ja totesin, että jalassa se näyttää oikeastaan ihan kivalta. Ehkä vielä teen toisenkin sukan ja kerron valmistumisesta tässä blogissa.

Toinen etappi oli Veera Välimäen Kuvastin.

Kun olin jättänyt edellisen etapin kesken, käytin punaisen Venlan näihin sukkiin.

Kolmas etappi oli Anna Mäkilän Andante festivo

Tässä lankana oli Sandnes Sisu. Sukan yläreunaan olisi kuulunut lisätä helmiä, mutta se oli minulle vähän liian bling bling. Pieni fiba on se, että yläreunan kuvion pitäisi kulkea eri jaloissa eri suuntiin, mutta huomasin virheen liian myöhään, enkä lähtenyt purkamaan työtä.
'
Neljäs etappi oli Unelmien Silmukoiden Pirjo Iivosen Hellunen.

Langaksi valikoitu taas Novitan tuttu Nalle. Olin ostanut valmiiksi Alizen superwash lankaa, mutta langan menekki olikin isossa koossa suurempi kuin oli alunperin kerrottu ja minun oli pakko mennä omalle lankalaatikolle. Täytyy myöntää, että väriyhdistelmä on aika raju, kuva ei tee ihan oikeutta kontrastille.

Viimeinen etappi oli puikkomaisterin Trapetsi. Se oli sen verran eksoottinen malli, etten enää jaksanut neuloa niitä.

Palautteena kilpailusta annoin järjestäjille, että huomioisivat isojalkaiset. One size fits all ei nimittäin sovi kaikille. Tietysti sukat niin kuin muutkin vaatteet ovat kauneimmillaan pienellä naisella. Toinen palautteeni oli, että mukana olisi myös miesten malleja. Tätä palautetta oli kai tullut muiltakin, koska tämänvuotisessa SukkaFinlandiassa on miesten malli mukana.
.
Tämän vuoden kilpailusta tulee tarkempi jatkokertomus seuraavissa postauksissa.