Kevään keskeneräinen joulun piparkakkutalo

Ei jäänyt ihan viime tippaan saada toinen kevään keskeneräinen valmiiksi.

Pirkka-lehdessä oli vuosia sitten virkatun piparkakkutalon ohje. Virkkasin melko reippaasti talon osat valmiiksi ja virkkasin ne jopa yhteen. Ajattelin, että teen ensin koristelut ja täytän talon sen jälkeen. Koristeluun ei syttynyt inspiraatiota heti, eikä viikon päästä, eikä kuukauden päästä. Lopulta mökki oli käsityökorissa vuosia. Otin sen välillä syksypuolella esiin, mutta valmista ei tullut.

Valitsin talon sitten Kevään keskeneräiset haasteeseen, jotta se tulisi valmiiksi. Valinta oli oikea, sillä vain haasteen avulla sain tosissani tartuttua koristelun suunnitteluun.

Päätin tehdä kaikki koristelut virkkaamalla päälle. Toinen vaihtoehto olisi ollut ommella kuvioita. Ensimmäisenä virkkasin talon katonharjalle valkoisen lumen. Tein myös ikkunat päälle, mutta "valo" tursotti niin pahasti, että halusin virkata seinät osin uudestaan. Purkasin talon takaisin osiin ja seiniä ikkunan alapuolelle. Virkkasin ikkunoiden keltaiset valot intarsialla ja vaaleanpunaiset puitteet valmiin seinän päälle.

Tehtyäni kuviot talo ei näyttänyt piparkakkumökiltä, mikä oli tarkoitus. Lisäsin sitten pieniä virkattuja ympyröitä ranskalaisiksi pastilleiksi. Nonparelleille en keksinyt mitään sopivaa simulaatiota. Koristelun aikana totesin, että osiin purettu talo oli helpompi koristella kuin koottu. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä täyttökin ensin, mutta se olisi kyllä tehnyt virkkauskoristelun mahdottomaksi.

Talo odottaa nyt ensi joulua, jolloin se pääsee esille. Kiitokset Silmukan saalistajalle kivasta haasteesta!

Virkattu Corto Maltese tyyny

Talven aikana suurta huomiota ja suosiota herätti Virpi Siipolan Lemmy tyyny. Minä en ole varsinaisesti Mötorhead tai Lemmy fani, vaikka perusrockista tykkäänkin. Ideasta innostuneena kehitin tyynyn toisesta romanttisesta sankarista eli Corto Maltesesta.

Tämä on ensimmäinen kirjovirkkaukseni ja ensimmäinen sommittelemani malli. Täytyy myöntää, että sen kyllä huomaa. Sain tehtyä kohtuullisen helposti ruutupiirroksen kuvankäsittelyn ja Excelin avulla. Langat kävin hakemassa Soukan Menitasta ja ystävällisen myyjä avustuksella päädyin Menitan Lauri lankaan (mustaa, luonnonvalkoista ja harmaata).

Liian innokkaana en tehnyt mallitilkkua, vaan lähdin virkkaamaan kiinteillä silmukoilla tavanomaisesti edestakaisin. Netin mukaan tämä on yksi oikeista tavoista, mutta se ei sovi tähän. Kuvassa on paljon pystysuoria viivoja, joita tällä tekniikalla ei saa suoriksi, vaan ne ovat lievästi siksakkia, koska silmukat eivät ole tasan päällekkäin, vaan hieman lomittain. Ei muuta kuin purkuun.

Seuraavaksi kokeilin tavallisia kiinteitä silmukoita, mutta vain toisesta suunnasta neulottuna. En kuljettanut lankaa mukana, vaan tein edelleen intarsiaa. Tulos oli vähän parempi, mutta tällä tekniikalla silmukat siirtyvät oikealle ja virkattu kappale ei ole suorakulmainen, vaan lievästi suorakaide. Ja taas oli purettavaa. Tässä vaiheessa myös totesin, että langan ja myyjän suosittelema 3,5 koukku tekee tyynystä liian ison.

Vaihdoin kolmosen koukkuun ja kiinteisiin silmukoihin yhdestä reunasta neulottuna. Nyt kuljetin lankaa mukana ja pistin uuden silmukan edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Nyt tuli sellaista jälkeä kuin halusin. Tekniikka ilmeisesti oli vieläkin hakusessa, koska tiheys oli 23 silmukkaa ja 18 kerrosta kymmenellä sentillä. Tämän seurauksena tyynystä tuli suorakaide eli se on korkeampi kuin mitä on leveä. Huomattuani ongelman muokkasin kuvaa niin, että poistin kerroksia, mutta enempää en voinut poistaa kuvan kärsimättä. Toinen vaihtoehto olisi ollut purkaa vielä kerran ja virkata kuva sivuttain, mutta siihen en enää lähtenyt.



Vauhtiin päästyäni olohuoneen sohva oli tämän näköinen:

Kun kuva oli valmis, virkkasin sivureunoihin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita mustalla. Se vähän levensi kuvaa ja siisti langanpäät. Takaosan virkkasin tavallisilla kiinteillä silmukoilla edestakaisin. Minun käsialalla ne olivat leveämpiä kuin etupuolen silmukat, jota tein vain seitsemänkymmentä silmukkaa per rivi. Jatkoin takaosan suoraan etupuolen yläosasta ja virkkasin kiinni sivuihin samantien. Helpompi tapa olisi varmaan ollut virkata takaosa erikseen ja ommella ne valmiina yhteen.

Musta väri loppui kesken, joten jatkoin harmaalla. Lopputulos on mielestäni ihan näppärä silti. Värinvaihdon olisi tietysti voinut tehdä reunassa eikä keskellä. Tyyny on aika painava, sillä lankaa meni noin 350 grammaa. Mustaa meni 200 grammaa, harmaata 100 g ja valkoista loput. Sisälle laitoin vanhan kulahtaneen, mutta pestyn nukkumatyynyn.

Vaikeuksista huolimatta en menettänyt uskoani tämän tapaiseen kirjovirkkaukseen. Voin tehdä jatkossakin käsitöitä tällä tekniikalla.

Harjoitelmia neulontanukella

Muutama vuosi sitten Lidlissä oli myynnissä neulontanukke (French knitting doll). Mies kysyi, onko minulla tuollainen ja jos ei ole, niin eikö pitäisi olla. No, ei minua sen enempää tarvinnut houkutella, joten ostin nuken.
Googlasin netistä, miten nukella oikein neulotaan. Haut osoittivat, että tuon tyyppinen laite on suosittu neulomiseen perehdyttämislelu lapsille englannin kielisissä maissa. Meillä neulontanukke on oudompi ilmestys. Laitteella saa aikaan putkineulosta (i-cord). Samanlaista neulosta voi tehdä sukkapuikoillakin, joskus monta vuotta sitten tein kietaisujakkuun nauhat puikoilla. Seuraavaan jakkuun sitten joskus teen nauhat tällä nukella.

Nuken käyttöohjeita löytyy netistä, mm. täältä. Tein ensin liian tiukkaa, sillä vedin yli silmukka eikä kerros kerrallaan. Alla tiukkis versio ja oikein tehty samalla langalla (Lidlin sukkalankaa). Ihmettelin, kun tiukan neuloksen tekeminen oli vaikeaa, silmukat tippuivat useampaan kertaan. Tämän takia heitin nuken käsityökoriin, jossa se lojui pitkän aikaa. Aloitin uudelleen tänä vuonna ja oikeaoppinen olikin helppoa. Työ on kohtuullisen hidasta, mutta luulen, että vastaavanlaisen pötkylän neulominen puikoilla olisi vielä hitaampaa (jos ei ole neulomisen ammattilainen).

Ensimmäiseksi tein Ravelrystä löytyneellä ohjeella sudenkorentoja. Korennot on solmittu makramee tekniikalla. Vain putken päät pitää ommella pyrstön alle, muuten korento pysyy kasassa solmujen avulla. Musta ja valkoinen ovat Novitan Nallea, liila on kaksikymmentä vuotta sitten tehdyn pikkutytön jakun langanloppu. Musta on liian tiukkaan tehty ja valkoinen on oikeaoppinen. Sudenkorennon pituus riippuus siitä, kuinka pitkän putken neuloo, nämä olivat 1,3 - 2 metriä. Sudenkorennot sopivat hyvin laukkukoristeiksi ja miksei hattuunkin.

Seuraavaksi tein kukkia. Mallin keksin ihan itse. Kukkapuskassa on kolmenlaisia kukkia: päivänkakkaroita, joissa on erivärinen keskus, kerrottuja kukkia ja kaksivärisiä kerrottuja kukkia. Päivänkakkaroiden keskustan virkkasin, muuten kukat ovat kokonaan putkineulosta. Kukissa on samaa liilaa ja valkoista kuin sudenkorennoissa, sinistä Novitan Cocosta, keltaista Novitan Butterflya ja jotain vihreää sekoitelankaa (kerässä ei ollut enää vyötettä).

Kukkakimpussa on myös vihreät lehdet, jotka näkyvät paremmin alta otetussa kuvassa. Kukkien varsiin laitoin piippurassia sisälle. Kukka on kuitenkin niin painava, että varret piti taittaa kaksinkerroin, jotta kimppu pysyy pystyssä. Lyhyiden varsien takia mieleen tulee lähinnä morsiuskimppu.

Kukkien ja varsien tekoon kehittelin oman systeemin. Kukan terälehdet on hankala koota kädessä, joten ensin yritin käyttää nuken neulaa apuna, mutta se on liian lyhyt. Sopivasti oli hollilla sukkapuikko, ja siihen terälehdet olikin helppo mallata. Sen jälkeen kukan kerääminen neulalla terälehtien juuresta kävi sujuvasti.

Piippurassien kanssa ihmettelin, miten ne saa työnnettyä putkilon sisään, kunnes keksin, että nehän voi neuloa sinne. Kun putkilo on suunnilleen nuken kokoinen, niin piippurassi sisään ja putkilo neulotaan ympärille. Rassi ei yhtään haitannut silmukoiden pyörittelyä.

 

Putkineulokselle löytyy erilaisia ohjeita englanniksi vaikka kuinka. Makrameen lisäksi neulosta voi pujotella. Tytär kokeili, että putkiloa voi jopa sormivirkata. Kaikenlaiset jämälangat sopivat hyvin tähän käyttöön.

Kokeilin pujotella lasinalusen, mutta en keksinyt sellaiselle meidän huushollissa käyttöä. Harjoitelmaputkilo oli tähän tarkoitukseen aivan liian pitkä ja se päätyikin sitten sudenkorennoksi.

Neulontanukke voisi olla sopiva lentokonekäsityö. Nuken oma neula on kaiketi liian pitkä lentokoneeseen, mutta kokeilin, että tavallinen tylppä parsinneulakin käy. Se ei ole ihan yhtä näppärä kuin nuken oma neula, mutta menettelee.