Virkattu Corto Maltese Tango tyyny

Virkkasin taannoin Corto Maltese potretin tyynyyn. Se innosti uudelleen lueskelemaan sarjakuvakirjoja. Minulla lienee kaikki suomeksi julkaistut Prattin Cortot + pari italiankielistä, kiitos Jalavan, joka on tehnyt uusintapainoksia kirjoista. Useana vuonna kävin kysäisemässä kirjamessuilla, josko Suolaisen meren balladista saisi uuden painoksen, kun divarien hinnat ovat aivan poskettomia.

Pitkän johdannon jälkeen: Argentiinalaisessa tangossa on kaunis naisen kasvokuva, jonka arvelin olevan sopivan myös tyynyksi. Tein siitä ruutupiirroksen kohtuullisen pian Corto tyynyn valmistumisen jälkeen. Aikaa kului, kunnes Soukan Menitassa käydessäni osui silmiin tarjous Dropsin Light Cottonista. Ostin hetimiten sopivan setin ja aloitin tyynyn virkkauksen.

Virkkaus kesti lopulta aika kauan. Kyllästyin välillä ja tein kaikkea muuta, kuten edellisistä postauksista huomaa. Kuviovirkkaus ei sovi television katselutyöksi. Lopulta sain kuvan valmiiksi. Suunnittelin ensin, josko tekisin toiselle puolelle Corton kuvan, koska en ollut oikein tyytyväinen ensimmäiseen tyynyyni. Päätin kuitenkin virkata yksinkertaisen taustapuolen loppulangoilla. Lankojen suhteellisten määrien mukaan jaoin taustan viiteen yhtä leveään sarakkeeseen.

Ajatus tasakokoisista sarakkeista oli muuten ihan hyvä, mutta valkoinen lanka loppui kesken ja piti hakea yksi kerä kaupasta lisää. Onneksi luonnonvalkoinen on aina luonnonvalkoinen värjäyserästä riippumatta ja jatkokohtaa ei huomaa ollenkaan.

Drops Light Cotton on miellyttävän pehmeä ja kevyt lanka, 50% puuvillaa ja 50% polyesteri mikroa. Se sopii paremmin neulomiseen kuin virkkaamiseen. Virkatessa sen kierteet avautuvat ja virkkauksesta tulee paikka paikoin epätasaista tai jää yksittäisen kierteen lenkkejä.

Lankaostoksilla Japanissa

Kävin elämäni ensimmäisellä turistimatkalla Japanissa maaliskuun alussa. Vielä ei ollut kirsikankukkien aika, mutta luumupuut olivat kukassa jo useassa paikassa. Ennen matkaa olin suunnitellut käyväni lankaostoksilla. Muutama lankakerä olisi mukava matkamuisto.

Tokiosta en löytänyt yhtään varsinaista lankakauppaa. Yritin hotellissa googlata englannin kielisiä sivuja, mutta mitään ei löytynyt. Menimme kuitenkin toiveikkaina Mitsukoshin tavarataloon. Se vaikutti paikalliselta Stockmannilta tai Harrodsilta. Seitsemännestä kerroksesta löytyi pieni lankaosasto, aivan kuten kotona Stockalla. Langat olivat pääasiassa japanilaisia ja käteen tarttui kaksi kerää villalankaa, joista arvelin voivani tehdä sormikkaat tai lapaset.
Tavartalon kaunein osasto oli pari kerrosta alempana: toinen toistaan kauniimpia kimonoja. Vilkaisimme muutamia hintoja, ne olivat kymmenestä tuhannesta eurosta ylöspäin.

Jatkoimme matkaa Kiotoon. Kioto on myös suurkaupunki, mutta sen keskustassa on laajalti vanhoja rakennuksia. Kimonopukuiset naiset ja miehet ovat aivan tavallinen näky kaupungilla.

Ennen Kioton lankakauppojen saalistusta menimme Naraan, joka on kaupunki Kiotosta etelään. Siellä on Kasuga Taishan shintolainen temppeli. Erään temppelin jumalan sanansaattajia ovat peurat, joita puistossa kävelee puolikesyinä valtoimenaan. Niitä saa syöttää alueella myytävillä kekseillä.

Rautatieaseman ja Temppelialueen väliltä olimme jo tullessa havainneet käsityökaupan. Palatessamme poikkesimme kauppaan. Alakerrassa oli kankaita ja yläkerrassa lankoja.

Lankahyllyjen määrä ei ollut päätähuimaava, mutta langat olivat täälläkin pääasiassa japanilaisia: villaa, puuvillaa ja keinokuituja. Katossa roikkuvissa malleissa on kerrottu lanka, koko ja paljonko lankaa kuluu. Kaupan myyjä oli ystävällinen herrasmies, jonka heikon englannin ja tyttäreni heikon japanin avulla pääsimme yhteisymmärrykseen ostettavista langoista. Valitsin paksuhkoa violettia villalankaa, josta pitäisi riittää hihaton liivi.

Kaupan toisessa päässä oli useita vanhempia rouvasihmisiä pitämässä käsityökerhoa. Muut matkaseuralaiseni päättelivät (ilman japanin taitoa), että rouvat ostivat langat liikkeestä ja kutoivat tuotteensa myyntiin. Siellä päässä kauppaa katossa roikkuvissa villapaidoissa oli esillä myös hinnat.

Kiotossa menimme paikalliselle katetulle ostoskadulle. Katu muistutti osin kauppahallia, siellä myytiin kaikkea mahdollista elävistä kaloista tietokonepeleihin. Yllättäen näimme taas käsityökaupan.

Kaupassa oli paljon kankaita, muun muassa muumikankaita. Sen lisäksi oli myös lankoja. Ne olivat pääasiassa italialaisia, mutta onneksi joukossa oli myös paikallisia. Täältä ostoskassiin sujahti paksua valkoista ja vaaleanpunaista villalankaa, joista arvelin voivani neuloa kaulahuivin.

Tässäkin kaupassa oli ikkunan vieressä pöytä, jonka ääressä muutama nainen oli askartelemassa ilmeisesti ohjaajan opastuksella.

Paikallisissa sadan jenin eli yhden euron kaupoissa oli myös aina muutama lankakerä. Ne olivat osin paikallisia, mutta pääosin kiinalaisia. Niiden laatu ei vaikuttanut kovin hyvältä, joten en ostanut niitä. Kaupasta ostin kuitenkin huvin vuoksi neuloja neuleiden ompelua varten ja vaaleanpunaiset numero 10 puikot.

Neulat vaikuttavat aika heppoisilta, puikkoja en ole vielä kokeillut.

Kirsikankukkien odotteluaikana Japanissa on paljon vaaleanpunaista, sesongin oluttölkkejä myöten. Jopa katujen rakennustyömailla on vaaleanpunaiset tai -siniset söpöt aitaputkien pidikkeet.

Ostetuista langoista syntyvät asusteet esittelen blogissa sitä mukaa kuin ne valmistuvat.

Haarukkapitsiä huiviin ja pipoon

Innostuin taas haarukkapitsistä. Aiemmin tekemäni poncho oli jäänyt vaivaamaan ja arvelin, että voisin vähän samaan tapaan tehdä ympyrämallisen kaulahuivin. Tällä kertaa en ottanut mohairlankaa, vaan kaivoin esiin ison kerän hyvin kauan sitten ostettua akryylilankaa. Pyörittelin haarukkapitsistä ympyröitä ja sommittelin kuvioita.
Katselin netistä haarukkapitsikuvioita, mutta lopulta päätin käyttää samaa kauniisti kaareutuvaa mallia kuin ponchon kaitaleissa.

Kahden aaltoilevan nauhan sisälle sopi hyvin pitsiympyrästä tehdyt kukkaset. Kukkasia on yhdeksän ja huivin voi juuri sopivasti kiepauttaa kahdesti kaulan ympäri.

Huiville piti tietenkin saada pariksi pipo. Pipon päällikerros on samaa aaltoilevaa haarukkapitsiä kuin kaulahuivissa. Sen alle virkkasin kiinteillä silmukoilla perusmallisen pipon. Kokeilin ensin neulottua pipoa, mutta virkattu sopi paremmin. Pipoon saattaisi hyvin sopia tupsu, mutta harkitsen sitä vielä.

Ennen pipon virkkausta kokeilin myös käsineiden koristamista haarukkapitsikukkasella. Tähän tulokseen en ole oikein tyytyväinen, enkä usko, että sormikkaat tulevat mitenkään yleisesti käyttööni. Kuvio kämmenselässä tekee sormikkaista turhan paksut.

Haarukkapitsiä harjoittelin tekemällä virkattuun pipoon koristeeksi haarukkapitsikukkia. Kukka on virkattu koko pituudelta kiinteiden silmukoiden kohdalta kiinni pipoon. Pipo pääsi joulun kunniaksi joulukuuseen poseeraamaan.

CAL eli virkataan kimpassa

Innostuinpa minäkin kokeilemaan CAL (Crochet along) harrastusta. Tämän vuoden aikana olen muutenkin virkannut enemmän kuin aiempina vuosina, jolloin keskityin neulomiseen. Seurasin keväällä Facebookin Vilkasta virkkausta ryhmässä, kuinka naiset osallistuivat Mandala madness CALiin. Minua ei houkuttanut liki kaksimetrinen ja lähes kolmekiloinen pyöreä villapeitto. Virkkaajien tuotokset olivat kyllä erittäin kauniita, mutta en keksinyt peitteelle käyttöä itselleni.

Syksyllä sattui silmiin Mexican mandala, joka on virkattu puuvillalangasta ja vajaan metrin halkaisijaltaan ja siten käyttökelpoinen pöytäliinaksi. Ohjeen suunnittelija on suomalaissyntyinen Jaana Svanholm, joka asuu Brasiliassa. Mandalan ohjeet ilmestyvät kerran viikossa hänen blogissaan ja Facebookin CAL Crochet along -ryhmässä.
Liityin Facebookissa sekä tähän ryhmään että suomalaisten Virkkaa mandalaa ja CAL projekteja -ryhmään. Nyt on riittävästi sometusta päivittäin.

Mexican mandalan ohje on Scheepjesin langoille, vaihtoehtoina ovat Catona ja Soft Fun. Virkkuukoukku on 3. Päätin, että teen ensimmäisen projektini ihan mallilangoilla. Googlaamalla selvisi, että Helsingissä lankoja myy lankakauppa Snurre Kampissa. En ollut koskaan aikaisemmin kyseisessä kaupassa käynytkään. Miellyttävä pieni kauppa, jossa oli paljon lankoja. Catona lankoja on 105 eri väriä, varmaankaan missään lankakaupassa ei löydy kaikkia värejä. Tytär ilmoitti ottavansa mandalan pöydälleen, joten otin hänet arvostelutuomariksi mukaan. Hän halusi heti vaihtaa mallin vaaleanpunaisen Tulipin voimakkaampaan väriin, joten valitsimme muihin lankoihin sopivan Poppy Rosen. Kaupassa ei ollut juuri oikeaa toista keltaista eikä yhtä sinisistä, mutta valitsimme mielestämme sopivat korvaavat sävyt.

Ensimmäisellä viikolla virkattiin keskiympyrä ja siniset sektorit. Toinenkin viikko eli pikkulehdykät meni ihan sujuvasti. Kahden viikon valmis tulos on pari kappaletta ylempänä. Kolmannella viikolla jouduinkin sitten purkamaan työn kahteen kertaan. En millään saanut riittävää määrää valkoisia pylväitä, jolloin totesin, että sininen kerros ketjusilmukkaketjuineen sisältää liian vähän silmukoita. Ei kun purkamaan neljä kerrosta. Virkkasin ne uudelleen ja lisäksi eriväriset "pop cornit". Siinä vaiheessa huomasin, että olin virkannut ne nurjalle puolelle. Purkasin siis viisi kerrosta. Lopulta kolmas viikko oli valmis.

Työhön tulee paljon lankojen päättelyä, koska värejä vaihdetaan usein. Olen hieman laistanut ohjeesta: sektoriosuuden jälkeen melkein jokaisella kerroksella pitäisi lanka katkaista ja päätellä. Seuraava kerros aloitettaisiin uudella langalla ns. standing stitchillä. Oikaisin monta kertaa niin, että tein päättävän piilosilmukan uudella värillä ja jatkoin siitä. Vanhan värin virkkasin seuraavan kerroksen sisälle. Lankojen päättely ja pujottelu neulalla ei ole minun intohimoni.

Nyt on menossa neljäs viikko, jossa virkataan toiset isommat lehdykät. Kaikkiaan viikkoja on viisi. Lopullinen tuloksen julkaisen blogissa parin viikon päästä. Mandala näyttää aika lailla erilaiselta, jos taustana on vaalea parketti tai tummansininen nahkasohva.

Haarukkapitsiä

Äitini löysi muutama vuosi sitten oman äitinsä varastosta puisen käsityöesineen, jolla tehdään haarukkapitsiä. Emme kumpikaan muista nähneemme mummoni tekemissä käsitöissä valmista haarukkapitsiä, mutta kai hän on joskus sellaistakin tehnyt. Äiti ei halunnut aloittaa uutta harrastusta ja antoi kapineen minulle. Ensimmäisenä tein kokeilun vuoksi valkoisesta Novitan Nalle langasta kaulaliinan ihan perustekniikalla. Kaulaliinan annoin tyttärelle. Se on jo sen verran reissussa rähjääntynyt, ettei siitä voi enää ottaa kuvaa, kun ei aikoinaan uutena tullut otettua.
Innostuin uudelleen haarukkapitseistä viime keväänä. Aloitin tehdä ohuesta mohairlangasta keeppiä. Ideoin siihen isoja ja pieniä ympyröitä kahdella erivärisellä langalla.

Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta ympyröiden yhteen liittäminen ei onnistunut suoraan, vaan olisi vaatinut jonkinlaista välivirkkausta. Se meni vähän liian hankalaksi, joten purin isot ympyrät. Samalla luovuin kaksivärisyydestä ja jatkoin pelkästään valkoisella langalla. Pienillä ympyröillä keeppi ei enää onnistunut, vaan tuloksena oli poncho. 

Ympyrärivien välissä on perushaarukkapitsistä tehty kaitale. Siinä vuorottelevat isot ja pienet lenkkiryhmät, minkä seurauksena kaitaleen reuna on aaltoileva. Ketjusilmukoilla oli helppo yhdistää ympyrät ja kaitaleet. Ylimmässä kaitaleessa yläreunassa on vähemmän pikkuryhmiä ja enemmän isoja, minkä ansiosta pääntie on kapeampi kuin muut kaitaleet. Pääntien tukemiseksi virkkasin vielä pari ylimääräistä ketjusilmukkakerrosta. Kun poncho oli virkattu ja koottu, alkoi lankojen päätteleminen. Kuten arvata saattaa, niin langanpäitä oli paljon. Jos toisen tekisin, niin päättelisin sitä mukaa kuin ympyröitä ja välikappaleita valmistuu.

Sattumoisin käsityölehdessä oli tänä kesänä haarukkapitsitekniikalla tehty kesätoppi. Pitihän sekin tietysti kokeilla. Minulla oli vielä sopivasti oikeaa lankaakin: Novitan Kartanoa. Tälle kesälle toppi ei ehtinyt käyttöön. Toppi vaatii alleen aluspuseron, koska se on hyvin läpinäkyvä. Kuvausta varten laitoin pitkähihaisen t-paidan. Tällaista yhdistelmää voisi käyttää kyllä syksymmällä. Vaate ei olisikaan toppi, vaan liivi.

Haarukkapitsiin sopii ohut villalanka. Villalanka on helpompaa "virkata", koska se joustaa puuvillaa paremmin. Mohairlangasta tehty haarukkapitsi on erityisen kaunis, koska molemmat ovat hyvin herkkiä. Mohairlanka on kuitenkin aivan mahdoton purettava. Tulin siihen tulokseen, että seuraavan harjoitus- ja ideointikappaleen teen ehdottomasti jollain muulla kuin mohairlangalla. Teen mieluummin toisen samanlaisen mohairilla, jos oma malli on hyvä.

Tein molemmat työt tällä mummon haarukalla. Nykyään on teollisesti valmistettuja haarukoita, joiden leveyttä voi säätää. Olen päättänyt ostaa seuraavia töitä varten uuden metallisen haarukan, jotta en riko tätä. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, kuinka vanha mummoni haarukka on. Jonkinlaista osviittaa saa siitä, että mummo kuoli lähes viisikymmentä vuotta sitten ja haarukasta näkee, että sitä on käytetty. Säästän tämän perintöesineen muistona mummostani jälkipolville.

Kesäyön hullutus haaste päättyi

Ravelryn KYH ryhmän Kesäyön hullutushaaste päättyi heinäkuun lopussa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun haasteeseen osallistuin ja niinpä siinä sitten kävi, että epäonnistuin. Valitsin juhannukseen mennessä 24 projektia kuten tempaukseen kuuluu, osa oli uusia ja osa keskeneräisiä. Valitsin tarpeellisia töitä, joista osa oli siten liian isoja tehtäväksi kaikki kahdessa kuukaudessa. Muutama tiskirätti olisi kannattanut tehdä enemmän puseron sijasta.

Sain valmiiksi viisitoista kahdestakymmenestäneljästä. Yllä olevassa kuvassa on pääosa valmistuneista. Puuttuvat ovat jo lähteneet uudelle omistajalle käyttöön. Tätä pientä kahvikuppikissaa lukuunottamatta lähetetyt olen esitellyt tässä blogissa jo aiemmin.

Kesken jäi siis yhdeksän. Paremmalla priorisoinnilla olisin saanut enemmän valmista. Minulla oli kaksikin keskeneräistä virkattua jakkua (kuvassa oikealla), mutta jotenkin niiden virkkaaminen ei oikein ottanut tuulta. Toinen eli tuo valkoinen oli jäänyt kesken vuosia sitten, kun Novita lopetti Butterflyn valmistamisen, enkä mistään löytänyt lankaa lisää. Tänä keväänä sitä oli myynnissä Ravelryssa ja ostin kaikki pois. Jakusta oli valmiina takakappale ja puolitoista etukappaletta. Jatkoin etukappaletta ilman ohjetta katsoen mallia valmiista osasta. Tiedän, että minulla on ohje tallella, se on joku vanha Novita-lehti. Minulla on lehtiä (Novita => Moda => Modalehti=> Kotiliesi käsityöt) vuodelta 2001 työhuoneen kirjahyllyssä. Kaivan ohjeen esiin ja kerron sitten virkkauksen jälkeen, millaisen jakun sain ensi kesäksi.

 Siitä olen ylpeä, että sain tänä aikana kaksi neulottua kesäpuseroa aikaiseksi. Soukan Menitassa oli violettia Butterflyta viime talvena (vai oliko syksynä) kilon paketeissa myynnissä. Väri oli aivan sisareni lempiväri, joten ostin yhden pussillisen. Kilosta tulee kaksi puseroa, joten tein ensin tyttärelle pitsisen Kotiliesi käsityöt 4/2016 mallin 23 ohjeen mukaan. Ohje on vihreää Online Linie Sandy puuvillalankaa varten, mutta Butterflyn mitat olivat samat.

Puseron pitsimalli on yksinkertainen ja helppo neulottava. Saatoin katsoa vähemmän tärkeitä jalkapallon EM otteluita neuloessani. Mallin juju on hihat, jotka neulotaan osittain yhteen etu- ja takakappaleitten kanssa ja jotka muodostavat puseron hartiaosuuden. Avonainen kaula-aukko sallii sen, että syksymmällä alle voi laittaa paitapuseron. Pusero oli viimeinen, jonka sain KYHiin valmiiksi: sunnuntaina 31.7. kello 23.40 päättelin viimeisen langan.

Toisen puseron neulominen sopi vielä paremmin television katseluun. Olen ostanut Prisman alennuskorista Puro Batikia ja se sopi Suuri käsityö 5-6/2016 lehden malliin 41, vaikka ohje on Schachenmayer Arizona puuvillalangalle. Pusero on pääosin sileää neuletta, hihoissa ja kaarrokkeessa on joustinta. Tässäkin oli hauska juju, sillä etu- ja takakappale sekä yhteinen kaarroke neulotaan suljettuna neuleena. Vähemmän ommeltavia saumoja. Tein ohjetta korkeamman yläosan, jolloin kaula-aukko on pienempi. Puro Batik lanka on tosi miellyttävän tuntuista, vaikka onkin 100 % akryylia. Lankaa jäi vielä, joten aion tehdä siitä unisukat itselleni. En pysty pitämään villasukkia unisukkina, sillä paljaalla iholla villa kutittaa ja ärsyttää liikaa. Samasta syystä minulla pitää aina olla paita- tai muu aluspusero villapuseron alla. Vain lapaset ja pipot sopivat ihoa vasten.

Tämän aasisnsillan kautta pääsenkin musta-valkoisiin lapasiin, jotka olivat myös KYH työ. Minulla on musta pitkä toppatakki ja mies väitti, että sen kanssa ei voi pitää värillisiä lapasia. Neuloin siten mustavalkoiset lapaset, jotka ovat riittävän asialliset kaupunkikäyttöön. Lankana on Novitan Nalle. Kuvan otin kännykällä kesämökin ulkopöydällä. Kuva on värillinen, mutta vuosien varrella harmaantunutta haapapuuta vasten mustavalkoiset lapaset saavat koko kuvan näyttämään mustavalkoiselta. Päättelin lapaset kymmenen aikaan illalla, jolloin lämpötila oli vielä 19 astetta. Mutta kyllä sieltä talvi ja kylmä vielä tulee.

Villasukkia ja lasinalusia, KYH2016 jatkuu

Kesäyön hullutusta varten päätin neuloa sukat lankalaatikosta löytyvistä langoista. Mies tarvitsi sukat ja poimin ensin vihreänkirjavan Novitan Seitsemän veljestä Polkka langan. Mies katseli sukan alkua epäluuloisesti. Kaivelin lisää lankalaatikkoa ja sieltä löytyi harmaankirjava Seitsemän veljestä Viidakko. Tämä oli miehekkäämpi lanka, joten neuloin vihreät sukat naisen kokoon.

Lankalaatikossa oli myös toinen vihreänkirjava lanka eli Novitan tico tico. Se on huomattavasti ohuempaa kuin seiskaveikka, joten sukat sopivat talvikengissä pidettäviksi.

Harmaassa langassa liukuvärjäystä on aika vähän, jolloin molemmat sukat näyttävät samanlaisilta, vaikka jatkoin toisen sukan suoraan siitä, mihin ensimmäinen loppui. Molemmissa vihreissä yksi värjäyssarja on todella pitkä. Tico ticossa purkasin kerää löytääkseni toisen sukan alkuun saman kohdan kuin oli ensimmäisessä. Lankaa tuli ja tuli ja lopulta tuntui, että pitää purkaa puoli kerää ennen kuin oikea kohta löytyy. Annoin sitten periksi ja jatkoin vain suoraan langan alusta. Siten sukat eivät ole samanlaiset. Vähän erilaisuus kyllä häiritsee. Mielestäni tuo tummanvihreä on liian tumma ja se tekee sukista erinäköiset. Polkkasukissakaan en sitten etsinyt samaa kohtaa, mutta niissä erilaisuus on niin pientä, että se ei minua haittaa.

Kaikkiin sukkiin meni vajaa kerä eli alle 150 grammaa. Tico ticot kudoin 2,5:n puikoilla ja seiskaveikat 4:n puikoilla. Seiskaveikan vyötteessä suositellaan sukkiin 3,5:n puikkoja, mutta ei nuo minusta ole liian löysät.

Kaikki sukat ovat ihan perusmallia. Polkkasukan varressa on 2 oikein + 2 nurin joustinneule, toisissa on 1 oikein + 1 nurin joustinneule. Kantapään teen aina vahvistettuna eli puolipatenttia. Kantapään mallin äiti opetti minulle kauan sitten, kun olin vielä nuori. Kärkikavennus on yksi silmukka joka kerroksella jokaisen puikon päässä.

Osallistuin ensimmäistä kertaa kesäyön hullutus haasteeseen (24 työtä kesä-heinäkuun aikana) ja taisin valita mukaan liian isoja töitä (keskeneräisiä pitsipuseroita). Onneksi osasin keksiä myös pieniä eli parit lasinaluset tuli virkattua.

Ensimmäisenä tein Tie fighterin, koska se on malliltaan pyöreä. Sen seuraksi piti tietenkin tehdä myös X-wing. Kuvausta varten viinilasi on lasinalusen vieressä. Molemmat on virkattu Novitan Huvilasta.

Tarjosin nuoremmalle tyttärelle myös tiskirättiä, mutta hän halusi mielummin pölyrätin. Ravelryssä oli hauska kissa ja täysikuu kuvio. Ohjeen mukaan kyseessä olisi intarsia työ. Sovelsin ohjetta kuitenkin niin, että tein kissan ilman täysikuuta onteloneuleena. Rätissä on toisella puolella musta kissa lumihangella ja toisella puolella valkoinen kissa pimeässä.

Onteloneule tekee rätistä paksumman kuin tavallinen neulos, joten se sopii mielestäni hyvin pölyrätiksi. Tiskirättinä se olisi liian paksu. Lankana on Novitan Cotton Bamboo, josta olen tehnyt tiskirättejä.



Aika monta työtä on vielä kesken hullutusta varten. Jotkut toiset ovat jo saaneet omansa valmiiksi.