Siksak pusero

Pientä hiljaiseloa blogissa kesän aikana. Käsitöitä on syntynyt, mutta ne eivät ole päätyneet tänne asti. Ensimmäisenä esittelyssä itse ideoitu siksak kesäpusero tai toppi.

Soukan Menitan alennuskorista löytyi keväällä Dropsin Love you lankaa. Mukana ollut tytär valitsi sopivan turkoosin värin ja otimme matkaan "riittävän määrän" lankaa, jotta siitä saa neulottua aikuisen naisen liivin tai puseron. Hankkimamme väri oli hieman vaikea, joten siitä oli tultava yksivärinen.


Ensin hieman katselimme valmiita malleja, mutta sitten aloimme ideoida. Päädyimme neuleeseen, jota voi käyttää sekä liivinä että lyhythihaisena tai hihattomana puserona. Tyttären toiveena oli vinot raidat, jotka kohtaavat keskellä etu- ja takakappaletta. Koko pusero oli tarkoitus neuloa pyöröneuleena. Yläosa piti olla erilainen ja lisäksi niin, että puseroa voi pitää myös avoimena, pudottaa olkapäille. Yläosan malliksi valikoitui nopeasti pyöröneuleena tehtävä joustinneuleinen kaarroke.

Neuleen tuli olla tiivis, reikäinen pitsiraidoitus ei tullut kysymykseen. Nurjilla ja oikeilla silmukoilla saa helposti "raidallista" aikaiseksi. Molla Millsin virkkausmallikirja sopii myös neuleiden suunnitteluun.

Suunnittelutilanteessa minulla ei ollut sopivia puikkoja kohdelankaan, joten tein mallitilkun vähän paksummasta langasta isommilla puikoilla. Kokeilimme erilaisia nurjien ja oikeiden silmukoiden määriä. Ensimmäinen ajatus oli, että keskellä kulkisi myös raita, mutta hylkäsimme tämän ajatuksen. Päädyimme lopuksi 3 nurjaa + 5 oikeaa yhdistelmään. Vinoraidoitus syntyy siirtämällä vaihtoa yhdellä silmukalla kerroksella eteen tai taaksepäin.

Kaarroke on kaksi oikein ja kaksi nurin joustinneuletta. Sama joustinneule muodostaa kapean reunuksen puseron helmaan, jotta alareuna ei lähde rullaamaan. Miehustan yksinkertainen kuvio on helppo neuloa vaikka jääkiekkoa katsellessa.

Pusero on naisten L koko. Sopivan silmukkalukuarvion otimme langan tiheydestä. Hieman lukua muuttaen saimme silmukkaluvun kahdeksalla jaolliseksi. Tällöin sisak kuvio kulkee sivusaumassakin kauniisti. Toisella silmukkamäärällä reunaan olisi tullut vajaa kuvio.

Pusero sopii hyvin kesäiseksi topiksi. Syksyllä sen alle voi laittaa paitapuseron, jolloin se toimii kuten liivi. Päänaukko on riittävän iso, jotta se ei kiristä paidan kaulusta. Puserossa ei ole erikseen etu- ja takapuolta, vaan sen voi pukea päälle kummin päin tahansa.

Haarukkapitsiä

Äitini löysi muutama vuosi sitten oman äitinsä varastosta puisen käsityöesineen, jolla tehdään haarukkapitsiä. Emme kumpikaan muista nähneemme mummoni tekemissä käsitöissä valmista haarukkapitsiä, mutta kai hän on joskus sellaistakin tehnyt. Äiti ei halunnut aloittaa uutta harrastusta ja antoi kapineen minulle. Ensimmäisenä tein kokeilun vuoksi valkoisesta Novitan Nalle langasta kaulaliinan ihan perustekniikalla. Kaulaliinan annoin tyttärelle. Se on jo sen verran reissussa rähjääntynyt, ettei siitä voi enää ottaa kuvaa, kun ei aikoinaan uutena tullut otettua.
Innostuin uudelleen haarukkapitseistä viime keväänä. Aloitin tehdä ohuesta mohairlangasta keeppiä. Ideoin siihen isoja ja pieniä ympyröitä kahdella erivärisellä langalla.

Idea oli sinänsä ihan hyvä, mutta ympyröiden yhteen liittäminen ei onnistunut suoraan, vaan olisi vaatinut jonkinlaista välivirkkausta. Se meni vähän liian hankalaksi, joten purin isot ympyrät. Samalla luovuin kaksivärisyydestä ja jatkoin pelkästään valkoisella langalla. Pienillä ympyröillä keeppi ei enää onnistunut, vaan tuloksena oli poncho. 

Ympyrärivien välissä on perushaarukkapitsistä tehty kaitale. Siinä vuorottelevat isot ja pienet lenkkiryhmät, minkä seurauksena kaitaleen reuna on aaltoileva. Ketjusilmukoilla oli helppo yhdistää ympyrät ja kaitaleet. Ylimmässä kaitaleessa yläreunassa on vähemmän pikkuryhmiä ja enemmän isoja, minkä ansiosta pääntie on kapeampi kuin muut kaitaleet. Pääntien tukemiseksi virkkasin vielä pari ylimääräistä ketjusilmukkakerrosta. Kun poncho oli virkattu ja koottu, alkoi lankojen päätteleminen. Kuten arvata saattaa, niin langanpäitä oli paljon. Jos toisen tekisin, niin päättelisin sitä mukaa kuin ympyröitä ja välikappaleita valmistuu.

Sattumoisin käsityölehdessä oli tänä kesänä haarukkapitsitekniikalla tehty kesätoppi. Pitihän sekin tietysti kokeilla. Minulla oli vielä sopivasti oikeaa lankaakin: Novitan Kartanoa. Tälle kesälle toppi ei ehtinyt käyttöön. Toppi vaatii alleen aluspuseron, koska se on hyvin läpinäkyvä. Kuvausta varten laitoin pitkähihaisen t-paidan. Tällaista yhdistelmää voisi käyttää kyllä syksymmällä. Vaate ei olisikaan toppi, vaan liivi.

Haarukkapitsiin sopii ohut villalanka. Villalanka on helpompaa "virkata", koska se joustaa puuvillaa paremmin. Mohairlangasta tehty haarukkapitsi on erityisen kaunis, koska molemmat ovat hyvin herkkiä. Mohairlanka on kuitenkin aivan mahdoton purettava. Tulin siihen tulokseen, että seuraavan harjoitus- ja ideointikappaleen teen ehdottomasti jollain muulla kuin mohairlangalla. Teen mieluummin toisen samanlaisen mohairilla, jos oma malli on hyvä.

Tein molemmat työt tällä mummon haarukalla. Nykyään on teollisesti valmistettuja haarukoita, joiden leveyttä voi säätää. Olen päättänyt ostaa seuraavia töitä varten uuden metallisen haarukan, jotta en riko tätä. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, kuinka vanha mummoni haarukka on. Jonkinlaista osviittaa saa siitä, että mummo kuoli lähes viisikymmentä vuotta sitten ja haarukasta näkee, että sitä on käytetty. Säästän tämän perintöesineen muistona mummostani jälkipolville.