Haarukkapitsiä huiviin ja pipoon

Innostuin taas haarukkapitsistä. Aiemmin tekemäni poncho oli jäänyt vaivaamaan ja arvelin, että voisin vähän samaan tapaan tehdä ympyrämallisen kaulahuivin. Tällä kertaa en ottanut mohairlankaa, vaan kaivoin esiin ison kerän hyvin kauan sitten ostettua akryylilankaa. Pyörittelin haarukkapitsistä ympyröitä ja sommittelin kuvioita.
Katselin netistä haarukkapitsikuvioita, mutta lopulta päätin käyttää samaa kauniisti kaareutuvaa mallia kuin ponchon kaitaleissa.

Kahden aaltoilevan nauhan sisälle sopi hyvin pitsiympyrästä tehdyt kukkaset. Kukkasia on yhdeksän ja huivin voi juuri sopivasti kiepauttaa kahdesti kaulan ympäri.

Huiville piti tietenkin saada pariksi pipo. Pipon päällikerros on samaa aaltoilevaa haarukkapitsiä kuin kaulahuivissa. Sen alle virkkasin kiinteillä silmukoilla perusmallisen pipon. Kokeilin ensin neulottua pipoa, mutta virkattu sopi paremmin. Pipoon saattaisi hyvin sopia tupsu, mutta harkitsen sitä vielä.

Ennen pipon virkkausta kokeilin myös käsineiden koristamista haarukkapitsikukkasella. Tähän tulokseen en ole oikein tyytyväinen, enkä usko, että sormikkaat tulevat mitenkään yleisesti käyttööni. Kuvio kämmenselässä tekee sormikkaista turhan paksut.

Haarukkapitsiä harjoittelin tekemällä virkattuun pipoon koristeeksi haarukkapitsikukkia. Kukka on virkattu koko pituudelta kiinteiden silmukoiden kohdalta kiinni pipoon. Pipo pääsi joulun kunniaksi joulukuuseen poseeraamaan.

Tähtien sota kaulaliina onteloneuletekniikalla

Ensimmäinen kevään keskeneräinen on valmis! Jee!

Aloitin tämän viime syksynä. Tehtävälistalla se ehti olla kolme vuotta. Tytär lähetti 2012 vinkin ja kävin jonkin ajan päästä myös rekisteröitymässä Ravelryyn. Hyvä tarkoitus oli saada uusi kaulaliina The Force awakens elokuvailtaan. Mutta en ehtinyt. Tällä lailla tekeminen on aika hidasta ja vaatii tarkkaavaisuutta. Tätä ei voi neuloa niin, että katsoo telkkaria ja kädet käy.

Tekniikka on onteloneule (englanniksi double knitting). Valmis työ on kaksinkertainen niin, että värit ovat vastakkaiset neuleen eri puolilla. Sopii siis erinomaisen hyvin tähtien sodan ajatusmaailmaan. Molemmat puolet neulotaan yhtä aikaa, etupuoli oikeaa ja takapuoli nurjia silmukoita. Tämä oli ensimmäinen työ, jonka tällä tekniikalla olen tehnyt. Sen huomaa, sillä kaulaliinan alussa on leveämpää ennen kuin neulos tasoittuu. Vaati myös jonkun verran harjoittelua ennen kuin sain langat pysymään järjestyksessä. Neuloksesta tulee siisti, jos langat eivät koskaan kierry toistensa ympäri.

Ylimääräinen ongelma tuli lankojen kanssa. Minulla oli valkoista ja mustaa Novita Woolia ja luulin vajaan neljän kerän riittävän. Neulos on kaksinkertainen, joten lankaa menee paljon (valmiin liinan paino on 230 g). Mustaa sain lisää, nimi oli muuttunut Nordic Wooliksi, mutta minusta lanka vaikutti aivan samalta tuoteselostetta myöten. Puhtaan valkoista ei enää valmisteta. Kun muuta en keksinyt, niin otin valkoista Nallea, jotta sain viimeiset kuviot valmiiksi. Käytin 3.5 mm:n puikkoja.

En tehnyt kaikkia kuvioita, mitä ohjeessa oli. Jätin ”turhat” välikuviot pois ja silti liinan pituus on 130 cm. Vaihdoin myös kuvien järjestystä. Joskus puolivälin jälkeen aloin tehdä kuvioita ylösalaisin, jotta ne ovat oikeinpäin sitten kun liina roikkuu kaulassa.

Ensi talveksi ajattelin kokeilla tällä tekniikalla lapasia. Ei tule lankajuoksuja nurjalle. Suora liina on tekniikan kannalta yksinkertaisin malli, mutta googlaamalla löysin jo ohjeen, miten onteloneuletta kavennetaan. 

Nyt on enää päätettävä, kumman puolen voimasta valitsee…