Kaikki kesäyön hullutuksen työt aloitettu

Sain kuin sainkin aloitettua kaikki 24 työtä kesäyön hullutusta varten (ks. edellinen postaus). Viimeisimpiin ehdin vain luoda silmukat tai virkata ketjusilmukat tai virkata yhden kerroksen.

Nämä ovat kohtuullisen helppoja saada valmiiksi (parit sukat, lasinalunen, amigurumi jne) poislukien alareunan valkoinen ketjusilmukkaketju, josta pitäisi tulla tyyny. Aiemmin aloitetut ja jo keskeneräisenä mukaan otetut ovat haastavampia.

Näiden kanssa saan ahertaa enemmänkin, jotta ne olisivat heinäkuun lopussa valmiit. Mukana on pari virkattua jakkua ja pari neulottua toppia. Onneksi jalkapallokisat jatkuvat vielä, joten on jotain katsottavaa televisiosta ja voi neuloa siinä sivussa. Suosikkini Wales on vielä mukana.

Viisi työtä on jo valmiina. Edellisessä esittelin kolme ensimmäistä ja tässä tulevat seuraavina valmistuneet kaksi tiskirättiä.

Tämä on siskolle, malli on Ravelrysta. Olemme sisareni kanssa kissafaneja, vaikka tällä hetkellä kummallakaan ei ole omaa kissaa.

Isompi tyttäreni diggaa Kapteeni Amerikka leffoja, joten hänelle sopi tämä tiskiliina (malli myös Ravelrysta):

Tästä en ehtinyt ottaa kuin kameralla kuvan ennen kuin liina lähti uuteen kotiin. Lanka on sama molemmissa tiskiräteissä eli Novitan Cotton Bamboo pinkki. Kännykän kamera tekee värikorjauksen, joten neule näyttää sinertävältä.

Viisi valmiina. Enää siis 19 työtä jäljellä...

KesäYön hullutus 2016 osa yksi

Facebookin Käsityöblogit ryhmästä löysin vinkin Ravelryn ryhmään KesäYön hullutus (KYH). Kaikenlaisia hullutuksia sitä käsityöihmiset keksivätkin ja toiset (kuten minä) vielä lähtevät moiseen mukaan. Ideana on aloittaa kesäkuussa joka päivä ennen juhannusta uusi neule- tai virkkaustyö. Aloitettavia töitä tulee siten 24. Heinäkuun loppuun mennessä kaikki työt pitää saada valmiiksi. Ryhmään raportoidaan kesä-heinäkuun aikana sekä suunnitellut, aloitetut että valmistuneet työt.

Töiden osalta ei ole mitään erikoisvaatimuksia (pitäisi olla malli Ravelrysta tms). Kokorajoituksiakaan ei ole, mutta aikaraja huomioiden mitään parisängyn peittoa ei kannattane aloittaa. Sen verran on rajoitusta, että jos tekee sukat tai lapaset, niin pari on yksi työ.

Aloittamisessa on helpotuksena se, että uutta työtä ei tarvitse aloittaa joka päivä. Jos joku päivä aloittaa kaksi, niin seuraavana voi olla aloittamatta. Kunhan kaiken kaikkiaan on 24 ennen juhannusta. Toinen sopiva helpotus on, että aloitukseksi hyväksytään se, että ottaa työn alle aiemmin kesken olleen tekeleen. Tämä sääntö innoitti minut, sillä minulla on aika monta kesken ja arvelin käyttää hullutusta pienenä paineena saattaa työt loppuun. Blogin alussa olevaan kuvaan kokosin kaikki nyt kesken olevat. Niistä vain vasemmalla alhaalla oleva violetti neule on uusi, muut on aloitettu jo aiemmin. Olen miettinyt jo valmiiksi muutaman uuden pienemmän työn (mm. tiskirätti on hullutuksessa suosittu artikkeli), mutta ne ovat vielä aloittamatta.

Olin touko-kesäkuun vaihteessa lomalla Pohjois-Italiassa lähellä Ranskan rajaa. Siellä aloitin ja sain valmiiksi ensimmäiset KYH työt. Keittiön tuolit halusivat tossut, jotta naapurit eivät häiriinny tuolien siirtelystä. Ostin italialaista puuvillalankaa paikalliselta torilta. Mies valitsi värin (musta).  Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen sain sopivat tossukat, jotka pysyvät jaloissa. Lisävaikeuskerroin tuli siitä, että etujalat ovat pyöreät ja takajalat suorakulmaiset, joten molempia piti säätää sopivan koon aikaansaamiseksi.

Minulla on ollut lomapaikassa pidempään kesken puuvillaisen neuletakin virkkaus. Sen langasta tekaisin tiskirätin. Ilman mitään ohjetta virkkasin vain pylväitä. Ensin työ kupruili, mutta sain muutaman yrityksen jälkeen kerroksiin sopivan pylväiden lisäystahdin. Itse neuletakki on myös KYH työ, jonka esittelen myöhemmin.

Tällä kuvalla arvelin osallistua myös toiseen haasteeseen eli Sirpukan solmussa esittämään Kutimet kotoa kauempana kuvahaasteeseen. Siinä ideana on kuvata valmiita tekeleitä muualla kuin kotona tai omassa pihassa.

Kuvassa on "todisteeksi" otettu mukaan paikallisesta kaupasta ostettu tiskiaine ja paikallisilta markkinoilta ostettu mutteripannu. Mutteripannulla saa hyvää italialaista kahvia. Tiskirätti valmistui vasta viime tipassa eli lähtöpäivänä, joten en voi vielä kertoa käyttökokemuksia siitä.

Loppuun pieni kevennys. Meillä oli liput Monacon Gran prix kisoihin kolmeksi päiväksi (torstai-lauantai). Sunnuntain kisan katsoimme olohuoneen sohvalta, koska sen näkee telkkarista paremmin kuin paikanpäältä. Lisäksi sunnuntaina satoi, joten erinomaisilla ennustajanlahjoillamme olimme jättäneet sunnuntain liput ostamatta. Monacossa oikeastaan harjoitukset ja "pikkuluokat" ovat katsojaystävällisempää katseltavaa kuin varsinaiset F1:t.

Perjantaina näimme tapahtumassa toisenlaista käsityön tekemistä. Porsche cupin auto täräytti aika-ajoissa kaiteeseen suoraan katsomomme edessä. Kuljettajalla ei käynyt kuinkaan, mutta kaide vaurioitui sen verran pahasti, että se piti vaihtaa. Aika monta miestä siihen tarvittiin. Kuvan yläosassa on varikkoalue, katsomomme oli suoraan sitä vastapäätä mutkissa 15 ja 16. Vähän myöhemmin näimme, kuinka GP2 auto kevyesti kolahti katsomon alareunaan ja nostettiin nosturilla pois radalta. Nostosta en valitettavasti saanut kunnon kuvaa.

Kevään keskeneräinen joulun piparkakkutalo

Ei jäänyt ihan viime tippaan saada toinen kevään keskeneräinen valmiiksi.

Pirkka-lehdessä oli vuosia sitten virkatun piparkakkutalon ohje. Virkkasin melko reippaasti talon osat valmiiksi ja virkkasin ne jopa yhteen. Ajattelin, että teen ensin koristelut ja täytän talon sen jälkeen. Koristeluun ei syttynyt inspiraatiota heti, eikä viikon päästä, eikä kuukauden päästä. Lopulta mökki oli käsityökorissa vuosia. Otin sen välillä syksypuolella esiin, mutta valmista ei tullut.

Valitsin talon sitten Kevään keskeneräiset haasteeseen, jotta se tulisi valmiiksi. Valinta oli oikea, sillä vain haasteen avulla sain tosissani tartuttua koristelun suunnitteluun.

Päätin tehdä kaikki koristelut virkkaamalla päälle. Toinen vaihtoehto olisi ollut ommella kuvioita. Ensimmäisenä virkkasin talon katonharjalle valkoisen lumen. Tein myös ikkunat päälle, mutta "valo" tursotti niin pahasti, että halusin virkata seinät osin uudestaan. Purkasin talon takaisin osiin ja seiniä ikkunan alapuolelle. Virkkasin ikkunoiden keltaiset valot intarsialla ja vaaleanpunaiset puitteet valmiin seinän päälle.

Tehtyäni kuviot talo ei näyttänyt piparkakkumökiltä, mikä oli tarkoitus. Lisäsin sitten pieniä virkattuja ympyröitä ranskalaisiksi pastilleiksi. Nonparelleille en keksinyt mitään sopivaa simulaatiota. Koristelun aikana totesin, että osiin purettu talo oli helpompi koristella kuin koottu. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä täyttökin ensin, mutta se olisi kyllä tehnyt virkkauskoristelun mahdottomaksi.

Talo odottaa nyt ensi joulua, jolloin se pääsee esille. Kiitokset Silmukan saalistajalle kivasta haasteesta!

Virkattu Corto Maltese tyyny

Talven aikana suurta huomiota ja suosiota herätti Virpi Siipolan Lemmy tyyny. Minä en ole varsinaisesti Mötorhead tai Lemmy fani, vaikka perusrockista tykkäänkin. Ideasta innostuneena kehitin tyynyn toisesta romanttisesta sankarista eli Corto Maltesesta.

Tämä on ensimmäinen kirjovirkkaukseni ja ensimmäinen sommittelemani malli. Täytyy myöntää, että sen kyllä huomaa. Sain tehtyä kohtuullisen helposti ruutupiirroksen kuvankäsittelyn ja Excelin avulla. Langat kävin hakemassa Soukan Menitasta ja ystävällisen myyjä avustuksella päädyin Menitan Lauri lankaan (mustaa, luonnonvalkoista ja harmaata).

Liian innokkaana en tehnyt mallitilkkua, vaan lähdin virkkaamaan kiinteillä silmukoilla tavanomaisesti edestakaisin. Netin mukaan tämä on yksi oikeista tavoista, mutta se ei sovi tähän. Kuvassa on paljon pystysuoria viivoja, joita tällä tekniikalla ei saa suoriksi, vaan ne ovat lievästi siksakkia, koska silmukat eivät ole tasan päällekkäin, vaan hieman lomittain. Ei muuta kuin purkuun.

Seuraavaksi kokeilin tavallisia kiinteitä silmukoita, mutta vain toisesta suunnasta neulottuna. En kuljettanut lankaa mukana, vaan tein edelleen intarsiaa. Tulos oli vähän parempi, mutta tällä tekniikalla silmukat siirtyvät oikealle ja virkattu kappale ei ole suorakulmainen, vaan lievästi suorakaide. Ja taas oli purettavaa. Tässä vaiheessa myös totesin, että langan ja myyjän suosittelema 3,5 koukku tekee tyynystä liian ison.

Vaihdoin kolmosen koukkuun ja kiinteisiin silmukoihin yhdestä reunasta neulottuna. Nyt kuljetin lankaa mukana ja pistin uuden silmukan edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Nyt tuli sellaista jälkeä kuin halusin. Tekniikka ilmeisesti oli vieläkin hakusessa, koska tiheys oli 23 silmukkaa ja 18 kerrosta kymmenellä sentillä. Tämän seurauksena tyynystä tuli suorakaide eli se on korkeampi kuin mitä on leveä. Huomattuani ongelman muokkasin kuvaa niin, että poistin kerroksia, mutta enempää en voinut poistaa kuvan kärsimättä. Toinen vaihtoehto olisi ollut purkaa vielä kerran ja virkata kuva sivuttain, mutta siihen en enää lähtenyt.



Vauhtiin päästyäni olohuoneen sohva oli tämän näköinen:

Kun kuva oli valmis, virkkasin sivureunoihin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita mustalla. Se vähän levensi kuvaa ja siisti langanpäät. Takaosan virkkasin tavallisilla kiinteillä silmukoilla edestakaisin. Minun käsialalla ne olivat leveämpiä kuin etupuolen silmukat, jota tein vain seitsemänkymmentä silmukkaa per rivi. Jatkoin takaosan suoraan etupuolen yläosasta ja virkkasin kiinni sivuihin samantien. Helpompi tapa olisi varmaan ollut virkata takaosa erikseen ja ommella ne valmiina yhteen.

Musta väri loppui kesken, joten jatkoin harmaalla. Lopputulos on mielestäni ihan näppärä silti. Värinvaihdon olisi tietysti voinut tehdä reunassa eikä keskellä. Tyyny on aika painava, sillä lankaa meni noin 350 grammaa. Mustaa meni 200 grammaa, harmaata 100 g ja valkoista loput. Sisälle laitoin vanhan kulahtaneen, mutta pestyn nukkumatyynyn.

Vaikeuksista huolimatta en menettänyt uskoani tämän tapaiseen kirjovirkkaukseen. Voin tehdä jatkossakin käsitöitä tällä tekniikalla.

Harjoitelmia neulontanukella

Muutama vuosi sitten Lidlissä oli myynnissä neulontanukke (French knitting doll). Mies kysyi, onko minulla tuollainen ja jos ei ole, niin eikö pitäisi olla. No, ei minua sen enempää tarvinnut houkutella, joten ostin nuken.
Googlasin netistä, miten nukella oikein neulotaan. Haut osoittivat, että tuon tyyppinen laite on suosittu neulomiseen perehdyttämislelu lapsille englannin kielisissä maissa. Meillä neulontanukke on oudompi ilmestys. Laitteella saa aikaan putkineulosta (i-cord). Samanlaista neulosta voi tehdä sukkapuikoillakin, joskus monta vuotta sitten tein kietaisujakkuun nauhat puikoilla. Seuraavaan jakkuun sitten joskus teen nauhat tällä nukella.

Nuken käyttöohjeita löytyy netistä, mm. täältä. Tein ensin liian tiukkaa, sillä vedin yli silmukka eikä kerros kerrallaan. Alla tiukkis versio ja oikein tehty samalla langalla (Lidlin sukkalankaa). Ihmettelin, kun tiukan neuloksen tekeminen oli vaikeaa, silmukat tippuivat useampaan kertaan. Tämän takia heitin nuken käsityökoriin, jossa se lojui pitkän aikaa. Aloitin uudelleen tänä vuonna ja oikeaoppinen olikin helppoa. Työ on kohtuullisen hidasta, mutta luulen, että vastaavanlaisen pötkylän neulominen puikoilla olisi vielä hitaampaa (jos ei ole neulomisen ammattilainen).

Ensimmäiseksi tein Ravelrystä löytyneellä ohjeella sudenkorentoja. Korennot on solmittu makramee tekniikalla. Vain putken päät pitää ommella pyrstön alle, muuten korento pysyy kasassa solmujen avulla. Musta ja valkoinen ovat Novitan Nallea, liila on kaksikymmentä vuotta sitten tehdyn pikkutytön jakun langanloppu. Musta on liian tiukkaan tehty ja valkoinen on oikeaoppinen. Sudenkorennon pituus riippuus siitä, kuinka pitkän putken neuloo, nämä olivat 1,3 - 2 metriä. Sudenkorennot sopivat hyvin laukkukoristeiksi ja miksei hattuunkin.

Seuraavaksi tein kukkia. Mallin keksin ihan itse. Kukkapuskassa on kolmenlaisia kukkia: päivänkakkaroita, joissa on erivärinen keskus, kerrottuja kukkia ja kaksivärisiä kerrottuja kukkia. Päivänkakkaroiden keskustan virkkasin, muuten kukat ovat kokonaan putkineulosta. Kukissa on samaa liilaa ja valkoista kuin sudenkorennoissa, sinistä Novitan Cocosta, keltaista Novitan Butterflya ja jotain vihreää sekoitelankaa (kerässä ei ollut enää vyötettä).

Kukkakimpussa on myös vihreät lehdet, jotka näkyvät paremmin alta otetussa kuvassa. Kukkien varsiin laitoin piippurassia sisälle. Kukka on kuitenkin niin painava, että varret piti taittaa kaksinkerroin, jotta kimppu pysyy pystyssä. Lyhyiden varsien takia mieleen tulee lähinnä morsiuskimppu.

Kukkien ja varsien tekoon kehittelin oman systeemin. Kukan terälehdet on hankala koota kädessä, joten ensin yritin käyttää nuken neulaa apuna, mutta se on liian lyhyt. Sopivasti oli hollilla sukkapuikko, ja siihen terälehdet olikin helppo mallata. Sen jälkeen kukan kerääminen neulalla terälehtien juuresta kävi sujuvasti.

Piippurassien kanssa ihmettelin, miten ne saa työnnettyä putkilon sisään, kunnes keksin, että nehän voi neuloa sinne. Kun putkilo on suunnilleen nuken kokoinen, niin piippurassi sisään ja putkilo neulotaan ympärille. Rassi ei yhtään haitannut silmukoiden pyörittelyä.

 

Putkineulokselle löytyy erilaisia ohjeita englanniksi vaikka kuinka. Makrameen lisäksi neulosta voi pujotella. Tytär kokeili, että putkiloa voi jopa sormivirkata. Kaikenlaiset jämälangat sopivat hyvin tähän käyttöön.

Kokeilin pujotella lasinalusen, mutta en keksinyt sellaiselle meidän huushollissa käyttöä. Harjoitelmaputkilo oli tähän tarkoitukseen aivan liian pitkä ja se päätyikin sitten sudenkorennoksi.

Neulontanukke voisi olla sopiva lentokonekäsityö. Nuken oma neula on kaiketi liian pitkä lentokoneeseen, mutta kokeilin, että tavallinen tylppä parsinneulakin käy. Se ei ole ihan yhtä näppärä kuin nuken oma neula, mutta menettelee.

Apupupuja turvaleluiksi

Tartuin Punaisen langan haasteeseen neuloa apupupuja turvaleluiksi Suomeen tulleille pakolaislapsille. En ole ennen tehnyt näitä, joten seurasin pyörönä neulottavan pupun ohjetta. Käytin lankalaatikostani erivärisiä seiskaveikkoja ja puikkoja 4, kuten ohjeessa sanottiin. Pupuista tuli vähän  androgyyneja, kun en käyttänyt sinistä eikä punaista.
Punnitsin violetin pupun ennen täyttämistä keittiövaakaa apuna käyttäen. Kaulaliinan kanssa pupu painoi 66 grammaa. Kaulaliina painoi erikseen 8 grammaa.

Ohjeessa sanotaan, että kaulaliina olisi 30 senttiä. Minun pupuilla se ei olisi riittänyt mitenkään kaulan ympäri, joten molemmilla on yli neljäkymmentä senttiä pitkä kaulaliina. Violetilla pupulla on turhankin pitkä, mutta kyseessä oli jämäkerä ja käytin kaiken langan.
Mielestäni tein molemmat puput samalla lailla ohjeen mukaan, mutta puput ovat hieman erikokoiset. Ainoa ero on, että violetilla pupulla on kerrosta pidemmät korvat, sillä en viitsinyt purkaa, kun olin tehnyt yhden kerroksen liikaa ensimmäiseen. Alla olevassa kuvassa näkee selvemmin, että ruskea pupu on vähän pidempi. Nurjat kerrokset violetin pupun puserossa lyhentävät yläkroppaa, mutta on se silti ihan sopusuhtainen.

Esittelen puput illalla kotiväelle ja lähetän ne huomenna Seijasiskolle, Näitä olisi voinut tehdä enemmänkin myös jostain toisesta langasta, mutta tämän haasteen aika loppuu pian. Joskus toisen kerran sitten lisää, tässä maailmantilanteessa näiden tarve ei ihan heti lopu.

Tähtien sota kaulaliina onteloneuletekniikalla

Ensimmäinen kevään keskeneräinen on valmis! Jee!

Aloitin tämän viime syksynä. Tehtävälistalla se ehti olla kolme vuotta. Tytär lähetti 2012 vinkin ja kävin jonkin ajan päästä myös rekisteröitymässä Ravelryyn. Hyvä tarkoitus oli saada uusi kaulaliina The Force awakens elokuvailtaan. Mutta en ehtinyt. Tällä lailla tekeminen on aika hidasta ja vaatii tarkkaavaisuutta. Tätä ei voi neuloa niin, että katsoo telkkaria ja kädet käy.

Tekniikka on onteloneule (englanniksi double knitting). Valmis työ on kaksinkertainen niin, että värit ovat vastakkaiset neuleen eri puolilla. Sopii siis erinomaisen hyvin tähtien sodan ajatusmaailmaan. Molemmat puolet neulotaan yhtä aikaa, etupuoli oikeaa ja takapuoli nurjia silmukoita. Tämä oli ensimmäinen työ, jonka tällä tekniikalla olen tehnyt. Sen huomaa, sillä kaulaliinan alussa on leveämpää ennen kuin neulos tasoittuu. Vaati myös jonkun verran harjoittelua ennen kuin sain langat pysymään järjestyksessä. Neuloksesta tulee siisti, jos langat eivät koskaan kierry toistensa ympäri.

Ylimääräinen ongelma tuli lankojen kanssa. Minulla oli valkoista ja mustaa Novita Woolia ja luulin vajaan neljän kerän riittävän. Neulos on kaksinkertainen, joten lankaa menee paljon (valmiin liinan paino on 230 g). Mustaa sain lisää, nimi oli muuttunut Nordic Wooliksi, mutta minusta lanka vaikutti aivan samalta tuoteselostetta myöten. Puhtaan valkoista ei enää valmisteta. Kun muuta en keksinyt, niin otin valkoista Nallea, jotta sain viimeiset kuviot valmiiksi. Käytin 3.5 mm:n puikkoja.

En tehnyt kaikkia kuvioita, mitä ohjeessa oli. Jätin ”turhat” välikuviot pois ja silti liinan pituus on 130 cm. Vaihdoin myös kuvien järjestystä. Joskus puolivälin jälkeen aloin tehdä kuvioita ylösalaisin, jotta ne ovat oikeinpäin sitten kun liina roikkuu kaulassa.

Ensi talveksi ajattelin kokeilla tällä tekniikalla lapasia. Ei tule lankajuoksuja nurjalle. Suora liina on tekniikan kannalta yksinkertaisin malli, mutta googlaamalla löysin jo ohjeen, miten onteloneuletta kavennetaan. 

Nyt on enää päätettävä, kumman puolen voimasta valitsee…