Virkattu Corto Maltese tyyny

Talven aikana suurta huomiota ja suosiota herätti Virpi Siipolan Lemmy tyyny. Minä en ole varsinaisesti Mötorhead tai Lemmy fani, vaikka perusrockista tykkäänkin. Ideasta innostuneena kehitin tyynyn toisesta romanttisesta sankarista eli Corto Maltesesta.

Tämä on ensimmäinen kirjovirkkaukseni ja ensimmäinen sommittelemani malli. Täytyy myöntää, että sen kyllä huomaa. Sain tehtyä kohtuullisen helposti ruutupiirroksen kuvankäsittelyn ja Excelin avulla. Langat kävin hakemassa Soukan Menitasta ja ystävällisen myyjä avustuksella päädyin Menitan Lauri lankaan (mustaa, luonnonvalkoista ja harmaata).

Liian innokkaana en tehnyt mallitilkkua, vaan lähdin virkkaamaan kiinteillä silmukoilla tavanomaisesti edestakaisin. Netin mukaan tämä on yksi oikeista tavoista, mutta se ei sovi tähän. Kuvassa on paljon pystysuoria viivoja, joita tällä tekniikalla ei saa suoriksi, vaan ne ovat lievästi siksakkia, koska silmukat eivät ole tasan päällekkäin, vaan hieman lomittain. Ei muuta kuin purkuun.

Seuraavaksi kokeilin tavallisia kiinteitä silmukoita, mutta vain toisesta suunnasta neulottuna. En kuljettanut lankaa mukana, vaan tein edelleen intarsiaa. Tulos oli vähän parempi, mutta tällä tekniikalla silmukat siirtyvät oikealle ja virkattu kappale ei ole suorakulmainen, vaan lievästi suorakaide. Ja taas oli purettavaa. Tässä vaiheessa myös totesin, että langan ja myyjän suosittelema 3,5 koukku tekee tyynystä liian ison.

Vaihdoin kolmosen koukkuun ja kiinteisiin silmukoihin yhdestä reunasta neulottuna. Nyt kuljetin lankaa mukana ja pistin uuden silmukan edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Nyt tuli sellaista jälkeä kuin halusin. Tekniikka ilmeisesti oli vieläkin hakusessa, koska tiheys oli 23 silmukkaa ja 18 kerrosta kymmenellä sentillä. Tämän seurauksena tyynystä tuli suorakaide eli se on korkeampi kuin mitä on leveä. Huomattuani ongelman muokkasin kuvaa niin, että poistin kerroksia, mutta enempää en voinut poistaa kuvan kärsimättä. Toinen vaihtoehto olisi ollut purkaa vielä kerran ja virkata kuva sivuttain, mutta siihen en enää lähtenyt.



Vauhtiin päästyäni olohuoneen sohva oli tämän näköinen:

Kun kuva oli valmis, virkkasin sivureunoihin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita mustalla. Se vähän levensi kuvaa ja siisti langanpäät. Takaosan virkkasin tavallisilla kiinteillä silmukoilla edestakaisin. Minun käsialalla ne olivat leveämpiä kuin etupuolen silmukat, jota tein vain seitsemänkymmentä silmukkaa per rivi. Jatkoin takaosan suoraan etupuolen yläosasta ja virkkasin kiinni sivuihin samantien. Helpompi tapa olisi varmaan ollut virkata takaosa erikseen ja ommella ne valmiina yhteen.

Musta väri loppui kesken, joten jatkoin harmaalla. Lopputulos on mielestäni ihan näppärä silti. Värinvaihdon olisi tietysti voinut tehdä reunassa eikä keskellä. Tyyny on aika painava, sillä lankaa meni noin 350 grammaa. Mustaa meni 200 grammaa, harmaata 100 g ja valkoista loput. Sisälle laitoin vanhan kulahtaneen, mutta pestyn nukkumatyynyn.

Vaikeuksista huolimatta en menettänyt uskoani tämän tapaiseen kirjovirkkaukseen. Voin tehdä jatkossakin käsitöitä tällä tekniikalla.

Harjoitelmia neulontanukella

Muutama vuosi sitten Lidlissä oli myynnissä neulontanukke (French knitting doll). Mies kysyi, onko minulla tuollainen ja jos ei ole, niin eikö pitäisi olla. No, ei minua sen enempää tarvinnut houkutella, joten ostin nuken.
Googlasin netistä, miten nukella oikein neulotaan. Haut osoittivat, että tuon tyyppinen laite on suosittu neulomiseen perehdyttämislelu lapsille englannin kielisissä maissa. Meillä neulontanukke on oudompi ilmestys. Laitteella saa aikaan putkineulosta (i-cord). Samanlaista neulosta voi tehdä sukkapuikoillakin, joskus monta vuotta sitten tein kietaisujakkuun nauhat puikoilla. Seuraavaan jakkuun sitten joskus teen nauhat tällä nukella.

Nuken käyttöohjeita löytyy netistä, mm. täältä. Tein ensin liian tiukkaa, sillä vedin yli silmukka eikä kerros kerrallaan. Alla tiukkis versio ja oikein tehty samalla langalla (Lidlin sukkalankaa). Ihmettelin, kun tiukan neuloksen tekeminen oli vaikeaa, silmukat tippuivat useampaan kertaan. Tämän takia heitin nuken käsityökoriin, jossa se lojui pitkän aikaa. Aloitin uudelleen tänä vuonna ja oikeaoppinen olikin helppoa. Työ on kohtuullisen hidasta, mutta luulen, että vastaavanlaisen pötkylän neulominen puikoilla olisi vielä hitaampaa (jos ei ole neulomisen ammattilainen).

Ensimmäiseksi tein Ravelrystä löytyneellä ohjeella sudenkorentoja. Korennot on solmittu makramee tekniikalla. Vain putken päät pitää ommella pyrstön alle, muuten korento pysyy kasassa solmujen avulla. Musta ja valkoinen ovat Novitan Nallea, liila on kaksikymmentä vuotta sitten tehdyn pikkutytön jakun langanloppu. Musta on liian tiukkaan tehty ja valkoinen on oikeaoppinen. Sudenkorennon pituus riippuus siitä, kuinka pitkän putken neuloo, nämä olivat 1,3 - 2 metriä. Sudenkorennot sopivat hyvin laukkukoristeiksi ja miksei hattuunkin.

Seuraavaksi tein kukkia. Mallin keksin ihan itse. Kukkapuskassa on kolmenlaisia kukkia: päivänkakkaroita, joissa on erivärinen keskus, kerrottuja kukkia ja kaksivärisiä kerrottuja kukkia. Päivänkakkaroiden keskustan virkkasin, muuten kukat ovat kokonaan putkineulosta. Kukissa on samaa liilaa ja valkoista kuin sudenkorennoissa, sinistä Novitan Cocosta, keltaista Novitan Butterflya ja jotain vihreää sekoitelankaa (kerässä ei ollut enää vyötettä).

Kukkakimpussa on myös vihreät lehdet, jotka näkyvät paremmin alta otetussa kuvassa. Kukkien varsiin laitoin piippurassia sisälle. Kukka on kuitenkin niin painava, että varret piti taittaa kaksinkerroin, jotta kimppu pysyy pystyssä. Lyhyiden varsien takia mieleen tulee lähinnä morsiuskimppu.

Kukkien ja varsien tekoon kehittelin oman systeemin. Kukan terälehdet on hankala koota kädessä, joten ensin yritin käyttää nuken neulaa apuna, mutta se on liian lyhyt. Sopivasti oli hollilla sukkapuikko, ja siihen terälehdet olikin helppo mallata. Sen jälkeen kukan kerääminen neulalla terälehtien juuresta kävi sujuvasti.

Piippurassien kanssa ihmettelin, miten ne saa työnnettyä putkilon sisään, kunnes keksin, että nehän voi neuloa sinne. Kun putkilo on suunnilleen nuken kokoinen, niin piippurassi sisään ja putkilo neulotaan ympärille. Rassi ei yhtään haitannut silmukoiden pyörittelyä.

 

Putkineulokselle löytyy erilaisia ohjeita englanniksi vaikka kuinka. Makrameen lisäksi neulosta voi pujotella. Tytär kokeili, että putkiloa voi jopa sormivirkata. Kaikenlaiset jämälangat sopivat hyvin tähän käyttöön.

Kokeilin pujotella lasinalusen, mutta en keksinyt sellaiselle meidän huushollissa käyttöä. Harjoitelmaputkilo oli tähän tarkoitukseen aivan liian pitkä ja se päätyikin sitten sudenkorennoksi.

Neulontanukke voisi olla sopiva lentokonekäsityö. Nuken oma neula on kaiketi liian pitkä lentokoneeseen, mutta kokeilin, että tavallinen tylppä parsinneulakin käy. Se ei ole ihan yhtä näppärä kuin nuken oma neula, mutta menettelee.

Apupupuja turvaleluiksi

Tartuin Punaisen langan haasteeseen neuloa apupupuja turvaleluiksi Suomeen tulleille pakolaislapsille. En ole ennen tehnyt näitä, joten seurasin pyörönä neulottavan pupun ohjetta. Käytin lankalaatikostani erivärisiä seiskaveikkoja ja puikkoja 4, kuten ohjeessa sanottiin. Pupuista tuli vähän  androgyyneja, kun en käyttänyt sinistä eikä punaista.
Punnitsin violetin pupun ennen täyttämistä keittiövaakaa apuna käyttäen. Kaulaliinan kanssa pupu painoi 66 grammaa. Kaulaliina painoi erikseen 8 grammaa.

Ohjeessa sanotaan, että kaulaliina olisi 30 senttiä. Minun pupuilla se ei olisi riittänyt mitenkään kaulan ympäri, joten molemmilla on yli neljäkymmentä senttiä pitkä kaulaliina. Violetilla pupulla on turhankin pitkä, mutta kyseessä oli jämäkerä ja käytin kaiken langan.
Mielestäni tein molemmat puput samalla lailla ohjeen mukaan, mutta puput ovat hieman erikokoiset. Ainoa ero on, että violetilla pupulla on kerrosta pidemmät korvat, sillä en viitsinyt purkaa, kun olin tehnyt yhden kerroksen liikaa ensimmäiseen. Alla olevassa kuvassa näkee selvemmin, että ruskea pupu on vähän pidempi. Nurjat kerrokset violetin pupun puserossa lyhentävät yläkroppaa, mutta on se silti ihan sopusuhtainen.

Esittelen puput illalla kotiväelle ja lähetän ne huomenna Seijasiskolle, Näitä olisi voinut tehdä enemmänkin myös jostain toisesta langasta, mutta tämän haasteen aika loppuu pian. Joskus toisen kerran sitten lisää, tässä maailmantilanteessa näiden tarve ei ihan heti lopu.

Tähtien sota kaulaliina onteloneuletekniikalla

Ensimmäinen kevään keskeneräinen on valmis! Jee!

Aloitin tämän viime syksynä. Tehtävälistalla se ehti olla kolme vuotta. Tytär lähetti 2012 vinkin ja kävin jonkin ajan päästä myös rekisteröitymässä Ravelryyn. Hyvä tarkoitus oli saada uusi kaulaliina The Force awakens elokuvailtaan. Mutta en ehtinyt. Tällä lailla tekeminen on aika hidasta ja vaatii tarkkaavaisuutta. Tätä ei voi neuloa niin, että katsoo telkkaria ja kädet käy.

Tekniikka on onteloneule (englanniksi double knitting). Valmis työ on kaksinkertainen niin, että värit ovat vastakkaiset neuleen eri puolilla. Sopii siis erinomaisen hyvin tähtien sodan ajatusmaailmaan. Molemmat puolet neulotaan yhtä aikaa, etupuoli oikeaa ja takapuoli nurjia silmukoita. Tämä oli ensimmäinen työ, jonka tällä tekniikalla olen tehnyt. Sen huomaa, sillä kaulaliinan alussa on leveämpää ennen kuin neulos tasoittuu. Vaati myös jonkun verran harjoittelua ennen kuin sain langat pysymään järjestyksessä. Neuloksesta tulee siisti, jos langat eivät koskaan kierry toistensa ympäri.

Ylimääräinen ongelma tuli lankojen kanssa. Minulla oli valkoista ja mustaa Novita Woolia ja luulin vajaan neljän kerän riittävän. Neulos on kaksinkertainen, joten lankaa menee paljon (valmiin liinan paino on 230 g). Mustaa sain lisää, nimi oli muuttunut Nordic Wooliksi, mutta minusta lanka vaikutti aivan samalta tuoteselostetta myöten. Puhtaan valkoista ei enää valmisteta. Kun muuta en keksinyt, niin otin valkoista Nallea, jotta sain viimeiset kuviot valmiiksi. Käytin 3.5 mm:n puikkoja.

En tehnyt kaikkia kuvioita, mitä ohjeessa oli. Jätin ”turhat” välikuviot pois ja silti liinan pituus on 130 cm. Vaihdoin myös kuvien järjestystä. Joskus puolivälin jälkeen aloin tehdä kuvioita ylösalaisin, jotta ne ovat oikeinpäin sitten kun liina roikkuu kaulassa.

Ensi talveksi ajattelin kokeilla tällä tekniikalla lapasia. Ei tule lankajuoksuja nurjalle. Suora liina on tekniikan kannalta yksinkertaisin malli, mutta googlaamalla löysin jo ohjeen, miten onteloneuletta kavennetaan. 

Nyt on enää päätettävä, kumman puolen voimasta valitsee…

Virkattuja kilpa-autoja amigurumeiksi ja leluiksi

In English see sheet in English (Race cars for toys and amigurumis)

Innostuin virkkaamisesta muutaman vuoden tauon jälkeen. Olemme menossa toukokuussa Monacoon F1 kisoihin ja formulakausi on alkanut, joten sopiva kohde oli amigurumi F1 autosta vuoden 2016 väreissä. Tein ensimmäisenä mallikappaleen vaaleansinisestä ja mustasta akryylilangoista, jotka on tullut ostettua joskus johonkin tarkoitukseen. Varsinaiset autot ovat parannettu painos prototyypistä.

Ensimmäinen oikea auto oli (tietenkin) Kimi ja Ferrari. Kun työ oli valmis, mies huomautti, että autossa on 2015 väritys, sillä tänä vuonna takasiiven ylätaso on pääosin punainen. Autossa on medium renkaat oikealla ja supersoftit vasemmalla. Väritykseltään molemmat sopivat autoon, mutta eriparirenkaat eivät sovellu ajamiseen. Ferrari on tehty Novitan Nallesta 3,0 mm koukulla.

Seuraavaksi tein Sauberin, koska sillä on selkeä ja kaunis omintakeinen väritys. Kuskina on Felipe Nasr, Ericssonin kannattajien pitää vaihtaa kypärän väri. Valitsin työhön paksumman seiskaveikan ja 3,5 mm:n koukun.

Halusin hopeanhohtoisen Mersun, sukkalangan harmaa ei ollut sopivaa. Prismasta löytyi Novitan Kartano, joka on merseroitua puuvillaa ja kiiltää hieman. Turkoosi ja valkoinen ovat Novitan Kotiväki lankaa, kun Kartanossa ei ollut sopivaa. Käytin 3:n koukkua, vaikka se on tälle langalle vähän iso. Kuskina on Nico. Merseroidun puuvillan auto on ihan tyylikäs, mutta villalangasta tehnyt autot ovat mielestäni kuitenkin söpömpiä ja amigurumaisempia.

Miehellä on toivomuksena Force India, mutta auton väritys on haasteellisempi, joten harkitsen vielä.  Ehkä Monacon kisoja ennen pitää tämäkin saada valmiiksi.

Ohjeet on julkaistu Ravelryssa sekä suomeksi että englanniksi. Ferrarista eli yksivärisestä on yksi ohje (vuoden 2016 Renault syntyy helposti samalla ohjeella, koska kori on keltainen ja kaikki muu mustaa). Sivukuvio on sama Mersussa ja Sauberissa, joten niistä on toinen ohje. Ohjeiden kääntämiseksi englanniksi käytin apuna sanastoa Marjut Katajalan blogista.

Pääkallopipo

Nuorempi tyttäreni tarvitsi uuden pipon.

Toivomuksena oli musta ja muhkea pipo, jossa on pääkallonkuva ja tupsu. Tupsussa voisi olla myös jotain harmaata. Katsastin lankavarastoni ja löysin mustaa ja valkoista seiskaveikkaa. Googlasin valmista neulottua pääkallonkuvaa ja löysinkin sen Nice Factor neuleohjeista. Muhkeus vaati jotain muuta kuin sileää neulosta, joten käytin 3 oikein kaksi nurin mallia. Pipossa on leveä käänne ja pipo on aika pitkä, joten se on reilun kokoinen.

Kuvion takia pipo on neulottu tasona, takana on sauma. Sauma häviää hyvin ja ensisilmäyksellä luulee, että pipo on neulottu kokonaan ympyränä. Silmien yläpuolisen osan tein intarsiana, jotta ei tule liian pitkiä lankajuoksuja taakse.

Olin yllättynyt, kuinka hyvin kuvio näkyy, vaikka pipo ei ole sileää neuletta.

Tupsuun laitoin harmaaksi langaksi heijastinlankaa. En ole aikoihin tehnyt tupsuja, joten siitä tuli vähän pieni. Käytin perinteistä pahvimenetelmää tupsun tekoon.

Tähtien sodan kapinallisille lapaset

See sheet In English: Star wars rebel alliance mittens.

Tähtien sota fani tyttäreni pyysi minua kutomaan kapinallisten lapaset. Tässä tulos.

Merkki on kämmenselässä. En halua tehdä kuvioita silmukoita jäljittelemällä. Voidakseni kuljettaa langan käden ympäri sommittelin ristikon kuvion ympärille. Tytär ei halunnut ristikkoa koko lapaseen, vaan vain keskikohtaan. Punaiset viivat ovat keskellä rannetta, sileän neuleen alussa, sormien alussa ja nivelten kohdilla.

Käytin italialaista Lana Mondialin Superwool lankaa (100 % villa). Valinnassa tärkein kriteeri oli, että värit ovat oikein (kapinallisten punainen ja heidän pukujensa vaalea beige). Lanka on oikeastaan vauvalankaa, aivan ihanan pehmeää, eikä varmasti aiheuta kutinaa herkällekään iholle.

Yllä olevassa kuvassa beige näyttää vaaleammalta kuin se oikeasti on.
Olen ollut Ravelryssa muutaman vuoden, mutta tämä on vasta ensimmäinen kuvioni, jonka sinne julkaisin. Lapasista on lyhyt englanninkielinen ohje ja kuviomalli. Huomasin, että malli oli herättänyt huomiota Raverlyssa. Muokkasin ohjeesta kunnollisen eli nyt sen perusteella voi oikeasti kutoa nämä lapaset myös aloittelevampi hemmo.